Zilliacus luopui kartanosta vuonna 1884. Ostaja oli jälleen sukulainen, Munsterhjelmin toisen tyttären Alinen puoliso Oscar Andelin (1840–1905). Tilan koko oli tuolloin 900 hehtaaria, josta viljellyn maan osuus 175 hehtaaria.
Andelin lopetti aktiiviuransa armeijan palveluksessa vuonna 1890 ja keskittyi täysin tilanhoitoon. Hän menestyi tehtävässä hyvin, vaikkei hänellä ollut maanviljelystä aiempaa kokemusta. Aivan 1900-luvun alussa päärakennus kunnostettiin ja maalattiin vaaleanruskeaksi.
Oscar Andelin kuoli vuonna 1905, minkä jälkeen perilliset myivät kartanon Arvid ja Emilia Sanmarkille. Emilia Sanmark oli Munsterhjelmin tyttärentytär.