Håkansbölen historia, osa I

Blogi Museon muruja

Håkansbölen kartanoalueen menneisyyttä on pystytty seuraamaan 1500-luvulle saakka. Paikalla sijaitsi tuolloin pieni Sotungin peräkylä nimeltä Hokonsbolle eli Hokonin uudistalo. Kylä oli siis nimetty tilanomistaja Håkan Jönssonin mukaan. Tuolloin ei kukaan vielä arvannut, että tilalla vierailisi joskus Ruotsin kuningas.

Håkansbölen kartanon päärakennuksen kellari on peräisin 1700-luvulta. Seinällä on Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin (1594–1632) muotokuva.
Kuva: Matti Huuhka/Museokuva, Vantaan kaupunginmuseo.

Sisältö

Ratsusotilaiden 1600-luku 

Vuonna 1607 porvoolainen Botved Hansson otti Hokonsbollen kylästä haltuunsa kaksi isännättömäksi jäänyttä maatilaa, joihin hänen vaimollaan Magdalena Mårtensdotterilla oli perintöoikeus. Toinen tiloista oli Håkan Jönssonin entinen tila.  

Hansson alkoi ylläpitää kruunun palveluksessa armeijan ratsumiestä sekä tämän hevosta, jotta hänen ei tarvitsisi maksaa niin paljon veroja tilasta. Tilasta tulikin 1610-luvulla rustholli eli ratsutila. Botvedin poika Elias Botvedsson puolestaan osallistui 30-vuotiseen sotaan 25 vuoden ajan. Kiitokseksi hän sai vuonna 1645 kuningatar Kristiinalta rälssivapauden isänsä tilalle ”ikuisiksi ajoiksi”. Tilan ei siis tarvinnut enää maksaa myöskään maaveroa. Samalla Elias aateloitiin Blylodiksi. 

Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentti 1634–1670 (vas.) ja 1687–1778 (oik.), Soini Talaskiven maalaukset vuodelta 1978, Lappeenrannan museot. 

Ikuisuus kesti tällä kertaa vain 38 vuotta, sillä rälssivapaus peruttiin jo Eliaksen pojan aikana. Vuonna 1683 kuningas Kaarle XI toteutti Ison reduktion eli otti aiempia lahjoituksia takaisin valtiolle. Tilasta muodostettiin kuitenkin säterirustholli, joka säilytti verovapauden ratsupalvelusta vastaan. Tila sai nimekseen Fagerlund.  

Myöhemmin tilaan liitettiin aputiloja ja lampuotitiloja. Vuonna 1695 tilan osti sotakomissaari Johan Gripenberg. Hänen jälkeensä omistajaluettelossa on useita sotilas- ja muita virkamiehiä, kunnes vuonna 1760 säterirusthollin osti Johan Sederholm.  

Kartanot näyttivät 1700-luvulla vielä melko samanlaisilta kuin varakkaat talonpoikaistalot. Helsingin pitäjän kirkonkylän vanhimmat talot ovat peräisin 1700-luvun lopulta.
Kuva vuodelta 1965: Lauri Leppänen, Vantaan kaupunginmuseo 

Johan Sederholmin aika 1760–1792 

Johan Sederholm oli Helsingin seudun rikkaimpia porvareita. Yleensä porvareilla ei olisi ollut oikeutta omistaa säterirusthollia, mutta Sederholm oli saanut tähän erioikeuden kuningas Kustaa III:lta. Håkansbölen lisäksi hän omisti myös Herttoniemen ja Kumpulan kartanot. 

Sederholmin aikana Håkanbölen kartanoa ja sen maita alettiin hyödyntää tehokkaasti. Kartanon arkistossa on säilynyt useita Sederholmin allekirjoittamia asiakirjoja. Kartanolle rakennettiin puisto ja tilanhoitajaksi palkattiin pehtori. Lisäksi perustettiin viinanpolttimo, jonka tuotteita myytiin todennäköisesti Viaporin linnoitukselle. 

Håkansbölen kartanopuiston avajaisissa oli vieraana "Kustaa III".

Kuningas Kustaa III levähti vuoden 1775 Suomen-matkallaan Håkansböleen kuuluneilla mailla Kuusijärven lähellä. ”Kustaa III” ja ”Johan Sederholm” tervehtivät toisiaan Håkansbölen kartanopuiston avajaisissa vuonna 2011.
Kuva: Pekka J. Heiskanen, Vantaan kaupunginmuseo 

Kartanon maille perustettiin kahdeksan uutta torppaa jo olemassa olleiden neljän lisäksi. Kylän asukasluku kasvoikin lähes 40 % vajaassa 20 vuodessa. Vuonna 1792 Johan Sederholm myi kartanon irtaimistoineen ja kotieläimineen asessori, varatuomari Carl Gustaf Krookille.‍ Håkansböle puhkesi täyteen loistoonsa kuitenkin vasta 1800-luvun puolivälissä, Munsterhjelmien aikaan.

Lähteenä on käytetty Elina Riksmanin kirjaa Håkansbölen kartanossa - På Håkansböle gård.

Liittyvät sisällöt

Kaikki kategoriassa Museon muruja