Andreas on Vantaan kaupunginmuseon arkeologi, joka on palkittu tekemästään monipuolisesta arkeologian popularisointityöstä.
Vantaan kuppikalliot
Sain syksyllä 2025 yhteydenoton uudesta mahdollisesta kuppikalliosta Vantaalla. Kuvien perusteella paikka näytti todella mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Olin innoissani, sillä Vantaalla on löydetty hyvin vähän jälkiä rautakauden ihmisten toiminnasta.
Kuppikallio Kivistön päiväkodin pihalla vuonna 2016. Kuva: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.
Sisältö
Vantaan ensimmäinen kuppikallio löytyi 2010-luvulla. Tuolloin minuun oli yhteydessä päiväkodin hoitaja Kivistön päiväkodista. Lapset olivat leikkineet päiväkodin pihalla ja kuorineet sammalta kalliolta. Sammaleen alta he olivat löytäneet viisi kuoppaa, joita hoitaja pyysi minua katsomaan. Päiväkodin luona sain tyytyväisenä todeta, että lapset olivat löytäneet Vantaan ensimmäisen uhrikallion.
Kuppikiviä löytyy ympäri maailman. Ruotsissa ja Baltiassa ne ovat samantyyppisiä kuin Suomessa. On epäselvää, milloin kuppikiviä tarkalleen on tehty ja käytetty. Siksi ne ajoitetaan yleensä rautakaudelta keskiajalle. Esimerkiksi Ruotsissa kuppikivet tosin ovat Suomen uhrikiviä vanhempia ja ne ajoitetaan jo pronssikaudelle.
Kuppikallio päiväkodin takapihalla on valitettavasti hyvin vaikea ajoittaa. Kallion ympäristö on arkeologisesta näkökulmasta täysin tuhoutunut, koska alueelle on rakennettu moderni tiheä pientaloalue. Todennäköisesti kupit kalliossa ovat kuitenkin rautakautisia. Niiden läheltä ei tunneta keskiaikaista asutusta, vaan alue on luultavasti ollut osa hämäläisten eräaluetta. Ehkä hämäläiset ovat tehneet kupit joskus rautakauden loppupuolella, kun he asettuivat asumaan alueelle pysyvästi. Kuppikivien teko on muinoin ollut Hämeessä yleistä.
Tutkijat eivät tiedä varmasti kuppikallioiden ja -kivien käyttötarkoitusta. Niitä on voitu käyttää uhrikivinä. Kuppeihin on ehkä laitettu esimerkiksi viljaa, rasvaa, verta tai maitoa uhriksi jumalille tai esi-isille, jotta nämä takaisivat hyvän sadon ja terveyden. Uhrikiviä on usein vanhojen viljelysmaiden ja kalmistojen lähellä.
Satoja vuosia rautakauden päättymisen jälkeen on saatu myös jonkin verran perimätietoa uhrikivien käytöstä. Tieto liittyy usein parannustaikuuteen. On ajateltu esimerkiksi, että kuppeihin kertyneellä sadevedellä on parantavia vaikutuksia.
Luonnon muovaamia syvennyksiä kalliossa Ylästön pohjoisosassa vuonna 2025. Kuva: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.
Entä tämän syksyn löytö? Tällä kertaa kallio on luultavasti luonnon muovaama. Kupit eivät ole niin säännöllisiä ja pyöreitä kuin esimerkiksi Kivistön kuppikalliokohteella. Kuppien epäsäännöllisyys, soikiomaisuus ja sijainti selkeissä riveissä ja halkeamissa poikkeavat tunnetuista kuppikivistä ja -kallioista. Sen takia tekijä on luultavimmin luonto.
Lopuksi täytyy kiittää valpasta luonnossa liikkujaa, joka ilmoitti museoon löydöstään. Kuppikallioita voi hyvinkin vielä löytyä Vantaan alueelta. Viime kesänä ennestään tuntematon kuppikallio löytyi Helsingin Pitäjänmäestä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, paljastuuko tulevaisuudessa pääkaupunkiseudun kallioista vielä lisää uhrikuppeja sammalten alta.