Håkansbölen historia, osa III

Blogi Museon muruja

Kartanon viimeinen yksityisomistaja oli Sanmarkin perhe. Sanmarkit rakennuttivat nykyisen jugendkartanon ja modernisoivat maanviljelystä. Vantaan kaupunki on omistanut kartanon vuodesta 2005 lähtien.

Sanmarkit rakennuttivat kartanon nykyisen päärakennuksen 1900-luvun alussa.
Kuva: Pekka J. Heiskanen, Vantaan kaupunginmuseo.

Sisältö

Kartanonisäntänä Sanmark 1905–2005 

Arvid ja Emilia (Lilli) Sanmark ostivat kartanon vuonna 1905. He päättivät ensitöikseen teettää vanhan päärakennuksen peruskorjauksen. Tehtävään palkattu arkkitehti Armas Lindgren sai heidät kuitenkin vakuuttumaan siitä, että remontin sijaan kannatti rakentaa kokonaan uusi päärakennus. Jugendkartano valmistui vuonna 1908, ja se on pystyssä edelleen. 

Sanmarkin perheen lapset Beate-Sophie, Carl, Emelie ja Per Kasten istuvat Håkansbölen kartanon pääoven rappusilla vuonna 1908. Rakennus on vasta valmistunut, eikä sitä ole vielä maalattu.
Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.

Arvid Sanmark oli aikonut omistautua maanviljelykseen. Hänen terveydentilansa oli kuitenkin heikko, joten suunnitelma ei toteutunut. Arvid Sanmark kuoli vuonna 1908, ennen kuin uusi päärakennus ehti täysin valmiiksi. Hänen leskensä Emilia Sanmarkin jatkoi tilanpitoa. Apuna oli Emilian serkku Axel de la Chapelle sekä jo Andelinien aikana palkattu pehtori Alfred Malmgren. 

Perheen nuorimmasta pojasta Per-Kastenista tuli isäntä vuonna 1922. Hänen aikanaan kartano keskittyi suurmaanviljelyyn. Tilalle hankittiin lypsykone ja uusia traktoreita sekä rakennettiin uusia työväenasuntoja. Håkansböle oli yksi Suomen ensimmäisistä täysin koneelliseen maanviljelyyn siirtyneistä tiloista. 1920-luvulla Per-Kasten osti useita lämminverihevosia, joiden varsoja myytiin Helsingin ratsupoliisille. 

John Deere -merkkinen traktori kuljettaa lantaa Håkansbölen kartanolla 1930-luvulla. Taustalla vasemmalla on tallirakennus, oikealla ylhäällä autotalli (alun perin maitohuone) ja alapuolella kanala.
Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.

Per-Kasten Sanmark meni naimisiin vuonna 1932 ruotsalaisen Astrid Belfragen kanssa. Perhe lähti toista maailmansotaa pakoon Ruotsiin ja asettui sinne pysyvästi. Sotien jälkeen vain Per-Kasten asui Håkansbölessä ympäri vuoden, kun taas rouva ja lapset viettivät kartanossa vain loma-ajat ja juhlapyhät.

Per Kasten Sanmark istuu Håkansbölen kartanon päärakennuksen rouvainhuoneen erkkerissä vuonna 1945.
Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.

Kartano alkoi keskittyä 1940-luvun lopulla öljykasvien viljelyyn, ja karjasta luovuttiin kokonaan vuonna 1951. Sanmark myi kartanon maista tontteja vuosina 1937–1942 Vaaralan omakotialueeksi, 1950-luvulla muun muassa Karl Fazer oy:lle ja 1960-luvulla Keskus-Satolle Hakunilan uutta asuinaluetta varten.  

Per-Kasten kuoli vuonna 1983, ja kartanon omistus siirtyi perikunnalle. Sanmarkit käyttivät Håkansböleä loma-asuntona 1990-luvulle saakka. Perikunta laittoi kartanon myyntiin syksyllä 2002. Vantaan kaupunki päätti ostaa kartanon pihapiireineen 18.4.2005, ja se siirtyi kaupungin omistukseen elokuussa 2005.‍

Lähteenä on käytetty Elina Riksmanin kirjaa Håkansbölen kartanossa - På Håkansböle gård.

Avainsanat

Museot