Andreas on Vantaan kaupunginmuseon arkeologi, joka on palkittu tekemästään monipuolisesta arkeologian popularisointityöstä.
Kehäradan kivikautiset kannibaalit
Kehärata täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Ennen kehäradan rakentamista piti kuitenkin tehdä paljon selvitystöitä. Myös arkeologien apua tarvittiin, sillä rata oli tarkoitus rakentaa kivikautisen asuinpaikan yli.
Vantaanjoen ylittävä Kehäradan rautatiesilta rakennettiin kivikautisen asuinpaikan päälle Katriinantien länsipuolella. Kuva on otettu joen länsirannalta kohti itää. Kuva: Pekka J. Heiskanen, Vantaan kaupunginmuseo.
Sisältö
Kun Kehärata ylittää Vantaanjoen, se osuu kivikautiselle asuinpaikalle. Asuinpaikkaa kutsutaan nimellä Hommas, koska se sijaitsee Viinikkalan Hommaksen tilan mailla. Alueella järjestettiin arkeologiset kaivaukset vuosina 2007 ja 2008.
Tutkimusten perusteella Hommas vaikuttaa kivikautisten hylkeenpyytäjien leiripaikalta, mutta luulöytöjen perusteella siellä on tapahtunut jotakin erikoista. Palaneiden hylkeen ja muiden eläinten luiden joukosta nuotion läheltä löytyi nimittäin palaneita ihmisluita. Yksi ihmisluista on ajoitettu radiohiilianalyysin avulla. Se on noin 7400 vuoden ikäinen.
Kehäradan linjauksella sijaitsevan Hommaksen kivikautisen asuinpaikan kaivaukset vuonna 2008. Kuva: Satu Koivisto, Museovirasto.
Hommaksesta löytyneet ihmisluut olivat kehon ääriosista: leuasta, ranteesta, kämmenestä, sormesta, varpaasta ja kallosta. Kokonaista kehoa ei olisi varmasti ollut mahdollistakaan polttaa pienessä nuotiossa, mutta pienempiä ruumiinosia kyllä. Ovatko Hommaksella oleskelleet ihmiset harjoittaneet kannibalismia ja syöneet ihmislihaa?
Hommaksen kivikautiselta asuinpaikalta löytynyt palanut ihmisen varvasluun fragmentti. Kuva: Sakari Kiuru, Museovirasto.
Kannibalismia on vaikea todistaa vedenpitävästi. On myös muita selityksiä, miksi luut ovat voineet joutua nuotioon. Vanhemmalla kivikaudella ihmisillä näyttää olleen useita erilaisia kuolemaan liittyviä rituaaleja. Ehkä ruumis on poltettu kauempana leiristä ja vain pieniä osia siitä on tuotu Hommakseen.
Kivikaudella näyttää olleen monia tapoja käsitellä kuolleita. Aina ruumista ei ole tyydytty vain hautaamaan. On merkkejä siitä, että menehtyneen ihmisen luokse on palattu ja luita on käsitelty uudelleen ensimmäisen hautausrituaalin jälkeen. Tämä voi tuntua kummalliselta tänä päivänä, kun olemme tottuneet hautausrituaaliin, joka on hyvin samankaltainen eri puolilla maailmaa.
