Lucia tuo valon ja taistelee pimeyttä vastaan

Suomessa vietetään Lucian päivää 13. joulukuuta. Vantaallakin on valittu oma Lucia vuodesta 2006. Valinnan tekee Vantaan ruotsinkielinen musiikkiopisto, Vanda musikinstitut. Vuoden 2025 Vantaan Lucia on Regina Hagström, ja hänet kruunattiin joulukuun alussa Helsingin pitäjän kirkonkylän Pyhän Laurin kirkossa. 

Nykyisessä Lucia-päivän perinteessämme Lucia-neito johtaa kynttiläkruunu päässään tontuista ja tähtipojista koostuvaa kulkuetta. Perinne on melko nuori. Se on päätynyt Suomeen 1930-luvulla Ruotsin kautta, ja sen esikuva on saksalainen ”Christengel”. 

Ennen 1930-lukua on vietetty kynttiläjuhlaa, jollaisesta on kirjallisia tietoja ainakin 1700-luvulta. Lucian päivää 13. joulukuuta vietettiin pitkään valon päivänä ja kouluvuoden päätöksenä. Silloin koulu ”illuminoitiin” eli valaistiin joka puolelle rakennusta sijoitettujen satojen talikynttilöiden avulla. On varmasti ollut juhlavaa nähdä sadoilla kynttilöillä valaistu rakennus pimeänä talvi-iltana, kun mistään muualta ei tullut valoa. 

Perinteet muuttuvat usein ajan saatossa paremmin nykyaikaan sopiviin muotoihin. Perinteet ovat kuitenkin tärkeitä. Ne osoittavat yhteenkuuluvuutta ja kertovat, että paikka on turvallisesti ankkuroituna maahan pitkillä historiallisilla juurilla.  

Nykyisen Vantaan seudun perinteitä kuvaamaan ei varmasti ole parempaa paikkaa kuin Vantaan Lucian kruunajaisnäyttämönä toimiva Pyhän Laurin kirkko 1400-luvun puolivälistä. Kirkko on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Kannattaa pysähtyä miettimään, kuinka paljon ihmisiä kirkossa on ehtinyt vierailla yli 570 vuoden aikana, jonka kirkko on paikallaan seissyt. Käsittämättömän paljon. Ja mitä kaikkea rakennus onkaan ehtinyt nähdä. 

Miltä täällä Vantaalla oikein näytti kirkon rakentamisen aikaan? Seutu oli tietenkin paljon harvemmin asuttua. Se koostui laajoista pelto- ja niittyalueista, ja siksi maisema oli monin paikoin hyvin avonaista. Tähän vuodenaikaan oli oikeasti pimeää. Ei ollut sähköä ja ulkovalaistusta. Valo saatiin elävästä tulesta, joka ei pitkiä matkoja valaissut. Vanhan uskomuksen mukaan juuri Lucia-yö oli vuoden pimein yö. Silloin piti pitää loitolla ulkona liikkuvat pahat henget ja olennot.  

Kamppailu henkiä ja muita taikaolentoja vastaan näkyy monissa arkeologisissa kohteissa, joilla olemme Vantaalla suorittaneet kaivauksia. Vantaan Länsisalmen Gubbackassa talojen seinälinjoista löytyi esimerkiksi teräviä esineitä, jotka oli kaivettu maahan. Terävien esineiden oli tarkoitus estää pahoja henkiä pääsemästä sisälle taloihin. 

Kirkonkylässä pappilanpuistossa sijainneen 1600-luvun rakennuksen uuninperustasta löytyi lehmän pääkallo. Sen oli määrä pitää tuholaiseläimet poissa talosta ja tuoda talolle hyvää onnea. Kirkon kellotapulin vanhan kivilattian väleistä löydettiin puolestaan erikoisia luita: sammakon reisiluu, jäniksen käpälä sekä lepakon siipiluu. Juuri sellaisia luita on käytetty taikojen ja loitsujen tekemiseen. On selvää, että aiemmin uskottiin kaikennäköisten olentojen ja henkien liikkuvan ympäröivässä maailmassa. 

Vantaalla aiemmin liikkuneista olennoista voisi näin joulun lähestyessä vielä mainita tontun. Joka tilalla kuului olla oma tonttu. Tonttu piti huolta rakennuksista ja eläimistä. Oli tärkeää pysyä hyvissä väleissä tontun kanssa. Jos tontun suututti, kävi tilalle huonosti. Tonttu saattoi olla joko ukkotonttu tai akkatonttu. Akkatonttu pihisi suuttuessaan. 

Tontulle tuli jouluksi jättää puurolautanen vintille. Puuro vietiin kotitontulle, ehkä myös tallitontulle, navettatontulle ja saunatontulle. Joulupuuro oli useimmiten syöty seuraavana päivänä. Mikäli puuro oli jätetty koskemattomaksi, oli tonttu suuttunut. Se tiesi vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia seuraavalle vuodelle. 

Tämän päivän tähti on kuitenkin keskuudessamme liikkuva ihka aito Lucia. Hänen avullaan taistelemme pimeyttä vastaan. Lucian tarkoituksena on levittää sekä valoa että iloa kaikille. Sitä tarvitsemme erityisen paljon tänä päivänä!