Andreas on Vantaan kaupunginmuseon arkeologi, joka on palkittu tekemästään monipuolisesta arkeologian popularisointityöstä.
Vanhako olet, Vantaa?
Vuonna 2024 Vantaalla juhlitaan kaupungin 50-vuotispäiviä. Luku lasketaan vuodesta 1974, jolloin Vantaa sai virallisesti kaupunkistatuksen. Menneisyydestä löytyy kuitenkin myös monta muuta vuosilukua, joita kaupungissa sopisi juhlia.
Helsingen 600-vuotisjuhlallisuuksia vuonna 1951.
Kuva: Vantaan kaupunginmuseo
Sisältö
Pitäisikö Vantaan synttärivuodet laskea siitä, kun Vantaa-nimi otettiin virallisesti käyttöön? Se tapahtui vuonna 1972, kun entisestä Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kauppala. Yksi merkkivuosi oli 1865, kun Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta.
Jos mennään kaukaisempaan historiaan, löytyvät ensimmäiset nykyistä Vantaan aluetta koskevat maininnat aina 1300-luvulta. Pitkään oli käsitys, että ensimmäinen maininta oli 15.5.1351 päivätyssä kirjeessä. Siinä ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika lahjoitti Helsinganjoen eli nykyisen Vantaanjoen kalastusoikeudet Virossa sijaitsevalle Padisen luostarille. Siksi 15.5. vietetään nykyisin Vantaan päivää.
Historioitsija Tapio Salminen löysi kuitenkin 2010-luvulla vielä 20 vuotta vanhemman maininnan Vantaan alueesta, kun hän keräsi aineistoa Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika -teokseen. Tämänhetkisen tiedon mukaan paikkakunta on siis mainittu ensimmäisen kerran jo 14.9.1331. Sen mukaan Vantaalla voitaisiin viettää pian jo 700-vuotispäivää!
Vantaasta käytettiin 1700-luvulla nimitystä Helsinge socken (kartassa muodossa Hellsing sochn). Kirkonkylä oli Helsinge kyrkoby.
Kartta: Carl P. Hagström 1775–1777, Kansallisarkisto.
Helsinge vs. Vantaa
Keskiajan varhaisissa ruotsinkielisissä lähteissä Vantaan alue esiintyi nimellä Helsinga tai Helsingo. Myöhemmin vakiintui nimi Helsinge, josta tuli suomeksi Helsingin pitäjä. Nimimuoto säilyi, kun vuonna 1865 perustettiin Helsingin maalaiskunta. Vielä maalaiskunnan aikaan seudun valtaväestö puhui äidinkielenään ruotsia.
Myös Vantaa-nimi tunnettiin jo varhain. Vaikka ruotsinkieliset kutsuivat seutua Helsingeksi ja jokea nimellä Helsingå, suomenkielisen vähemmistön puheessa toistui Vantaanjoki. Myös Helsingin pitäjän kirkonkylää suomenkieliset kutsuivat Vantaan kyläksi, kuten käy ilmi 1600-luvulta säilyneestä lähteestä. Vantaa-nimellä on siis hyvät historialliset perusteet. Kun maalaiskunnasta tehtiin 1970-luvun alussa kaupunkia, alueen reilu enemmistö oli jo suomenkielisiä.
Kivikausikortti
Myyrmäen Jönsaksen kivikautiselta asuinpaikalta löydettyjä kivikirveitä.
Kuva: István Bolgar, Museovirasto
Siirrytään vielä paljon kaukaisempaan aikaan ja lyödään viimeinen kortti pöytään. Vantaan kivikautta on tutkittu paljon, ja monia kivikautisia löytöjä on myös ajoitettu. Vanhin ajoitus Vantaalta menee jopa 9450 vuoden päähän. Tällöin ei vielä ollut tietoakaan suomea tai ruotsia puhuvasta väestöstä. Vantaalla puhuttiin jotakin kauan sitten koko maapallolta kadonnutta kieltä. Ympäristökin oli varsin erilainen, sillä Vantaa sijaitsi rannikolla. Helsingin alue makasi vielä meren pohjassa.
Monet kivikautiset asuinpaikat sijaitsivat muinaisen meren rannalla. Suurimmat asutuskeskukset näyttävät sijainneen Myyrmäessä ja Tikkurilan kupeessa Jokiniemessä. Vantaan nykyisillä keskustoilla on siis hyvin vanhat juuret. Sittemmin maa on kohonnut, meri on vetäytynyt kauemmaksi ja Vantaa on menettänyt merenrantatonttinsa.
Hyvää syntymäpäivää, Vantaa! Mutta kuinka monetta?
Kivikautisia esinelöytöjä ajoitetaan niin kutsutulla radiohiilimenetelmällä. Se ei kuitenkaan anna tarkkoja vuosilukuja, vaan ajoituksissa on usein muutaman sadan vuoden virhemarginaali.
Vaikka historiallisissa lähteissä esiintyykin tarkka vuosiluku ja jopa päivämäärä, eivät nekään pysty antamaan tarkkaa ajoitusta Vantaan alueen iästä. Ne tarjoavat keskiajan osalta vain satunnaisen otannan sattuman kautta säilyneistä asiakirjoista. Vasta keskiajan päätyttyä, 1500-luvun puolivälistä, alkaa lähteitä löytyä järjestelmällisesti.
Jos kaupungin ikä halutaan määrittää siitä, kun tänne saapuivat ensimmäiset ihmiset, 9450 vuotta on aika hyvä luku. Siinä tapauksessa joutuu jo leipomaan aika ison kakun saadakseen kaikki kynttilät mahtumaan mukaan…
[Teksti on julkaistu aiemmin Vantaan kaupunginmuseon Muistaakseni-blogissa. Museon muruihin tekstin on päivittänyt Andreas Koivisto ja editoinut Anni Rissanen.]
