Ensimmäiset Vantaan alueen asukkaat ja heidän ulkonäkönsä

Blogi Museon muruja

Asiasanat

Kulttuuri Asukkaat Opiskelijat

Joulun välipäivinä Vantaan Sanomien Facebook-sivuilla julkaistiin museon kirjoitus ensimmäisistä Vantaan alueelle saapuneista ihmisitä. Kirjoitus herätti paljon keskustelua, etenkin maininta Vantaan alueen varhaisten asukkaiden ihonväristä nosti monen lukijan tunteet pintaan.

Tyttö pitää kädessään luuteräistä harppuunaa. Sylissä on pystykorvainen koiranpentu. Taustalla on puusta ja nahasta tehty vene ja merimaisema.

Taiteilija Tom Björklundin maalaus ensimmäisistä Vantaan alueelle saapuneista ihmisistä. Kuva perustuu viimeisimpään tutkimustietoon.

Sisältö

Vantaan Sanomat on vuodesta 2018 julkaissut museon henkilökunnan kirjoittaman Vantaa ennen ja nyt -jutun lehdessään viikoittain. Vantaan 50-vuotisen juhlavuoden kunniaksi museolla päätettiin, että vuoden 2024 lehtijutuissa keskitytään mahdollisimman paljon juhlavuoteen ja viimeisen 50 vuoden tapahtumiin. Arkeologina tämä on tietenkin itselleni hankalaa, kun työssäni olen lähinnä tekemisissä paljon vanhempien aikojen kanssa. Koen kuitenkin tärkeäksi osoittaa, että Vantaalla on kaupunkiakin syvemmät juuret. Niinpä päätin kirjoittaa ensimmäisistä Vantaan alueelle saapuneista ihmisistä noin 9500 vuoden takaa. Tekstissä kerrottiin muun muassa, että ensimmäiset Vantaan alueelle saapuneet asukkaat olivat todennäköisesti tummaihoisia. 

Juttu julkaistiin Vantaan Sanomien verkkoversiossa 27.12.2023 ja samana päivänä lehden Facebook-tilillä. Se sai osakseen 630 reaktiota, 115 kommenttia ja 33 jakoa. Se on ylivoimaisesti tykätyin ja kommentoiduin museon kirjoittamista jutuista. Monesta kommentista kuitenkin huokui, että kysymys ihonväristä oli herkkä ja vaikeasti hyväksyttävä asia: ”Voi helvetti tätä propagandaa. Tän pitäis varmaan auttaa suomalaisia sopeutumaan uuteen realismiin. Tumma hipiä on pop.”, ”Onneksi olemme kaunistuneet vaaleaihoisiksi. Proud to be white!”, ”Valetutkimuksia, höpöhöpö!”, ”AIJAA jää ja kylmyys tekee ihmisistä liki mustia, aika outoa. Onks noi tutkijat vetänyt jotain kamaa, vai mistä väittävät et jää tekee mustia. Etelässä aurinko tekee ihosta tummia, mut jää ja kylymyys polttaa ihot tummiks. Onks tutkijat vihervasemmisto kommareita, jotka haluaa hävittää historian.????”. 

Mitään perusteluita tai todisteita väitteilleen eivät ihonväriä kommentoineet ihmiset liittäneet kirjoituksiinsa. Vantaan osalta voi kuitenkin todeta, että kaupungissa on tehty paljon arkeologista tutkimusta ja tietämys kaupungin kivikautisista vaiheista on vankalla pohjalla. Yleensäkin arkeologian alan viime vuosina tehdyt tutkimukset ovat avanneet paljon uusia näkökulmia Suomen ja muun Pohjois-Euroopan varhaiseen asutukseen. Isossa osassa on DNA-tutkimus, joka on tuonut paljon lisäarvoa arkeologiseen tutkimukseen. 

Vantaan Jokiniemestä löytynyt kivikautinen savihahmo. Koristelut hahmon naamassa saattavat kuvata tatuointeja. Kuva: Tuula Piili, Museovirasto. 

Omasta mielestäni on tosi jännää, kuinka paljon muinaisista ihmisistä on oikeasti mahdollista selvittää. On huikeaa päästä niin lähelle kivikauden ihmistä, että jopa hänen ulkonäöstään voi sanoa jotakin. Ihon, silmien ja hiusten värien lisäksi Vantaaltakin löydettyjen koristeltujen savihahmojen perusteella tutkijat ovat arvelleet ainakin joidenkin kivikautisten ihmisten olleen myös tatuoituja. Kun vielä lisätään saviruukkujen pinnoista löytyneet tuhansien vuosien takaiset sormenjäljet, päästään jo aika lähelle kivikauden ihmistä! 

On totta, että Suomesta ei toistaiseksi ole saatu eristettyä kivikautisen ihmisen DNA:ta. Siksi oletukset varhaisten suomalaisten ulkonäöstä perustuvat naapurimaiden löytöihin. Skandinaviassa esiintyi tummaihoisten keskuudessa sinisilmäisyyttä, mutta idempänä ihmiset näyttävät pääosin olleen ruskeasilmäisiä. Koska Suomen varhaiset asukkaat ovat suurimmaksi osaksi tulleet idästä, ensimmäiset nykyisten Suomen ja Vantaan alueen asukkaat ovat hyvin todennäköisesti olleet isoksi osaksi ruskeasilmäisiä ja tummaihoisia. 

Myyrmäen Jönsaksen kaivauksilta löytyneitä purupihkamällejä. Purupihkaa on pidetty kivikauden purukumina. Sillä on myös ollut käytännön merkitys. Koivutervaa on pehmennetty pureskelemalla, jotta sitä pystyi käyttämään paikkausaineena tai liimana. Kuva: István Bolgár, Museovirasto. 

Vaikka Suomesta ei olekaan löytynyt kivikautisia luurankoja, ei ole täysin mahdotonta, että täältäkin joskus löytyisi kivikautista DNA:ta. Sitä voidaan nimittäin eristää myös muusta kuin luusta. Muinaista DNA:ta on onnistuttu esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa eristämään kivikautisesta purupihkasta. Myös Vantaan Myyrmäestä löytyneestä purupihkasta on pyritty eristämään DNA:ta siinä toistaiseksi kuitenkaan onnistumatta. Mutta tekniikka kehittyy koko ajan. Ehkä tulevina vuosina saadaan vielä eristetyksi kivikauden vantaalaisenkin DNA:ta.  

Loppuun voi todeta, että Tanskassa löydetyn kivikautisen purupihkan DNA:n mukaan sitä 6000 vuotta sitten pureskellut tyttö oli tummaihoinen. Tutkimustulosten julkistamisen jälkeen Tanskassa nousi asiasta sosiaalisen median ’paskamyrsky’, joksi tanskalaistutkija asiaa nimitti. Lue englanninkielinen artikkeli: DNA-researcher: It’s not 'woke' to portray prehistoric Europeans with dark skin. It’s evolution.

Kirjoittaja

Andreas Koivisto

Andreas on Vantaan kaupunginmuseon arkeologi, joka on palkittu tekemästään monipuolisesta arkeologian popularisointityöstä. 

Avainsanat

Museot Historia