Andreas on Vantaan kaupunginmuseon arkeologi, joka on palkittu tekemästään monipuolisesta arkeologian popularisointityöstä.
Arkeologian harrastaja löysi Vantaalta uusia muinaisjäännöksiä
Tänä syksynä Vantaalta löytyi kolme uutta kivikautista muinaisjäännöstä. Kivikautisia kohteita on nyt yhteensä 209. Uudet kohteet löytyivät arkeologian harrastaja Harri Hautalan työn tuloksena. Vantaan kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto suoritti yhdessä Harrin kanssa uusien kohteiden tarkastuksen.
Harri Hautala esittelee löytämäänsä kvartsi-iskosta Nissbackan lähellä olevalla pellolla. Kuva: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.
Sisältö
Ensimmäinen Harrin löytämä paikka sijaitsee noin 500 metriä etelään jo ennestään tunnetusta Nissbackan kivikautisesta asuinpaikasta. Nissbackan muinaisjäännös tuhoutui 1970-luvun alussa, kun sen yli rakennettiin Sipooseen johtava tie. Ennen kuin rakennustyöt aloitettiin, paikalla tehtiin kuitenkin arkeologiset kaivaukset. Kaivauksissa löytyi muun muassa palanut koiranluu, joka on ajoitettu noin 9450 vuoden ikäiseksi. Tämä on Vantaan vanhimmaksi ajoitettu kivikautinen löytö.
Harrin löytämä asuinpaikka sijaitsee samalla harjanteella kuin Nissbackan asuinpaikka, yli 30 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Tällä korkeudella on sijainnut muinainen meri noin 9000 vuotta sitten, niin kutsutulla mesoliittisella kivikaudella. Silloin Vantaa oli ulkosaaristoa, ja iso osa nykyistä kaupunkialuetta oli vielä meren pinnan alla.
Toinen Harrin löytämä kohde sijaitsee Sipoonkorven kansallispuiston kupeessa, Sudentassun sillan alapuolella. Tämäkin on mesoliittisen kivikauden kohde, mutta sijaitsee hiukan alempana merenpinnasta. Paikka on ollut merenrannalla noin 7000 vuotta sitten. Kivikauden ihmiset hakeutuivat usein asumaan hiekkarannoille, ja kohde erottuukin selvästi hiekkaisempana kohtana kuin sen ympärillä oleva maa.
Sudentassun sillan vieressä sijaitseva hiekkainen kohde erottui pellosta selvästi. Kuva: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.
Harrin kolmatta kohdetta ei pystynyt tarkastelemaan yhtä hyvin kuin kahta aiempaa, sillä peltoa ei ollut kynnetty. Lisäksi maaperä oli savinen, vaikka paikka sijaitsi saman muinaismeren rannalla kuin Sipoonkorven kohde. Siksi kohdetta ei pystynyt määrittelemään kivikautiseksi asuinpaikaksi, vaan se merkittiin muinaisjäännösrekisteriin kivikautisten esineiden löytöpaikkana.
Aluetta inventoi 1960-luvulla arkeologi, joka sai paikalliselta asukkaalta kivikautisen kourutaltan. Asukas oli löytänyt taltan jostain lähettyviltä. Kun vierailimme paikalla Harrin kanssa, kourutaltan löytäjän poika tuli juttelemaan meille. Hän muisti taltan hyvin. Hän oli ollut noin 10-vuotias, kun isä oli antanut taltan pois. Itse hän oli epäillyt arkeologia joksikin huuhaahenkilöksi. Nyt hän oli iloinen kuullessaan, että taltta on Suomen kansallismuseon kokoelmissa.
Yhteistä kaikille kolmelle Harrin löytämälle kohteelle oli, että niistä löytyi iskettyjä kvartsin kappaleita. Muualla Euroopassa piikivi on ollut tavallisin kivikauden työkalujen raaka-aine, mutta Suomen kallioperästä sitä ei löydy. Suomessa kvartsi korvasi piin, ja se olikin elintärkeä kivilaji täällä asuneille ihmisille. Kvartsista lohkeaa lyömällä teräviä paloja, joista voi valmistaa erilaisia työkaluja, kuten veitsiä ja kaapimia. Niitä tarvittiin selviytymiseen kivikautisessa maailmassa.
Harri Hautalan keräämiä kvartsi-iskoksia ja muita löytöjä Nissbackan läheiseltä pellolta. Kuva: Harri Hautala.
Suomen happamassa maaperässä ei säily puu, luu tai nahkaesineitä. Täällä ei myöskään osattu valmistaa saviruukkuja vielä Mesoliittisella kivikaudella. Sen takia tunnusomaista vanhemmalle kivikaudelle ovat juuri erilaiset kvartsi-iskokset eli terävät isketyt kvartsin kappaleet.
Jos kynnetystä pellosta tai maaleikkauksesta alkaa löytyä iskoksia ja kohde sijaitsee sopivalla korkeudella nykyisestä merenpinnasta, paikalla on todennäköisesti sijainnut kivikautinen asuinpaikka. Harrin tekemät löydöt täydentävät hienosti tietojamme Vantaan kivikautisesta menneisyydestä. Vaikka Vantaalta tunnetaankin paljon kivikautisia kohteita, piileskelee maan alla edelleen paljon löydettävää.
