Näin muutetaan vain museossa

Suomalaisessa kodissa on erään tutkimuksen mukaan keskimäärin 10 000–50 000 esinettä. Kokoelmiemme esinemäärä on noin 25 000. Miksi siis kokoelmien muutto kestää kaksi vuotta, jos omakotitalon muutto onnistuu pakkaamisineen ja purkamisineen parissa viikossa?

Esineiden lisäksi kokoelmiimme kuuluu yli 150 000 valokuvaa sekä yli 125 hyllymetriä arkistoaineistoa. Jos kaikki laskettaisiin erikseen esineiksi, ylittäisimme reippaasti jopa keskimääräisen amerikkalaiskodin 300 000 esineen määrän. 

Muuttourakan suurin hidaste ei kuitenkaan ole esineiden määrä vaan laatu. Museoesineitä ei voi vaan kääräistä sanomalehteen ja sulloa muuttolaatikkoon. Jokainen esine on kuin se erityisesti varjeltava isoäidin perintökulho tai paapan isän veistämä, liitoksistaan natiseva kehto. Uutta ei voi löytää edes kirpparilta, koska juuri tähän esineeseen liittyvät ne tietyt muistot ja tarinat. Jokaisen esineen kohdalla täytyy siis arvioida erikseen, miten se on pakattava, jotta se ei kärsi kuljetuksessa eikä sen jälkeen säilytyksessä. 

Museoesineet suojataan huolellisesti

Pienemmät esineet on säilytetty pakattuina jo vanhoissa kokoelmatiloissa. Muuton yhteydessä avaamme pakkaukset ja tarkistamme esineiden kunnon. Samalla tarkistamme esineiden tiedot kokoelmanhallintajärjestelmästä ja täydennämme puuttuvia tietoja. Jos esineen tiedoista puuttuu valokuva, kuvaamme esineen ennen kuin pakkaamme sen uudelleen. Vanhat pakkausmateriaalit voivat olla esineille haitallisia. Ne vaihdamme sellaisiin materiaaleihin, jotka nykytiedon mukaan auttavat esineitä säilymään paremmin.

Suuret esineet pakkaamme kuormalavoille. Kullekin esineelle täytyy valmistaa sopivat tuet ja pehmusteet, jotta ne eivät pääse liikkumaan, vääntymään, kolhiintumaan tai muulla tavalla vaurioitumaan kuljetuksen aikana. Päälle levitämme harson, joka suojaa pölyltä. Jokaisen laatikon, lavan ja rullakon numeroimme. Sitten merkitsemme Eexcel-taulukkoon kunkin numeron kohdalle, mitä pakkaus sisältää. 

Merkitseminen on tärkeää, jotta pakkaukset löytävät uusissa tiloissa oikeille paikoille. Eri materiaaleista valmistetut esineet täytyy säilyttää erilaisissa olosuhteissa, sillä ne reagoivat lämpötilaan ja ilmankosteuteen eri tavoin. Valokuvat vaativat viileimmän tilan. Metalliesineet vaativat viileämmän ja kuivemman ilman kuin tekstiilit ja puuesineet. Olosuhteet eivät saisi vaihdella liikaa myöskään muuton aikana. 

Vähitellen vanhat tilat tyhjenevät ja uudet hyllyjärjestelmät täyttyvät

Jotta meillä on tilaa pakata esineitä säilytyshyllyistä lavoille ja rullakoihin, täytyy valmiita pakkauksia kuljettaa pois tieltä. Vanhoista kokoelmatiloista lähteekin kerran viikossa kaksi kuormallista uuteen kokoelmakeskukseen. 

Perillä viemme pakkaukset ensin suurin pakastuskontteihin. Pakastusprosessi kestää viikon verran. Sen jälkeen voimme olla varmoja, ettei pakkausten mukana siirry kokoelmakeskukseen mitään tuhohyönteisiä. Pakastuksen aikana valmistelemme vanhoissa kokoelmatiloissa jo seuraavaa kuormaa ja hyllytämme uudessa kokoelmakeskuksessa edellistä kuormaa. 

Kokoelmakeskuksessa jokaisella säilytyshyllyllä on viivakoodi. Ennen kuin voimme sijoittaa esineet uudelle säilytyspaikalleen, lisäämme viivakoodin myös jokaiseen säilytyslavaan, -laatikkoon ja irrallaan säilytettävään esineeseen. Koodit ja niihin liittyvien esineiden tiedot syötämme logistiikkajärjestelmään, jonka avulla esineet jatkossa löytyvät. 

Kun olemme tehneet järjestelytyön huolellisesti, on esine helppo noutaa omalta paikaltaan esimerkiksi näyttelyä tai tutkimusta varten. Ei käy niin kuin useassa kotimuutossa, että vuosien kuluttua jostain varaston perältä löytyy vielä purkamattomia muuttolaatikoita.