MuKa-hankkeen raportti monikulttuurisuuden kehittämisestä museossa

Vantaan kaupunginmuseo sijaitsee Tikkurilan asemalla, jonka läpi liikkuu vuosittain noin 12 miljoonaa matkustajaa, ja vuoteen 2025 mennessä matkustajien määrän ennustetaan nousevan 33 prosenttia 16 miljoonaan (Örn 2019). Vantaa on tunnistettu Suomen monikulttuurisimmaksi kaupungiksi – noin neljännes Vantaan väestöstä puhuu vieraskieliä. Vantaalla puhutaan äidinkielenä suomen, ruotsin ja saamen lisäksi 122 eri kieltä. 

Viimeisen 20 vuoden aikana kaupungin väestörakenne on muuttunut merkittävästi, ja nykypäivinä muodostuu uusi monikulttuurinen kaupunkiyhteisö. Kaupunki ottaa huomioon väestönsä koostumuksen ja kehittää monikielisiä palveluja sekä tukee kaupungin palveluiden yhteistoimintaa. Vantaa tekee paljon työtä monikulttuurisen väestön kotoutumiseksi ja työllistämiseksi. 

Vantaan kaupunginmuseo on Vantaan kulttuuripalveluiden osa, joka tukee kaupungin arvoja, joten oli luonnollista pohtia yhteyksien luomista monikulttuurisen väestön kanssa. Vantaan kaupunginmuseo sai Museovirastolta innovatiivisen projektin avustuksen monikulttuurisuuden kehittämiseksi ja suoritti rekrytoinnin monimuotoisten ehdokkaiden joukosta etsien henkilöä, jolla on monikulttuurisen yhteistyön, museotyön ja tapahtumien järjestämisen taitoja. 

Innovatiivinen hanke sai nimen Museo kaikille eli MuKa. Sen tavoitteena oli saada mahdollisimman monet Vantaan asukkaat tuntemaan yhteenkuuluvuutta museoon. Jokainen tulisi kuulluksi kielestä ja kulttuurisesta taustasta riippumatta. 

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hanke aloitti verkostoitumisen paikallisten monikulttuurisuusagenttien ja maahanmuuttajia palvelevien toimijoiden kanssa. Lisäksi oli suunnitteilla yhteistyö sekä maahanmuuttajia palvelevien organisaatioiden että monimuotoisuutta edistävien muiden museoiden kanssa, mikä loi vahvan perustan monipuolisten näkökulmien ja kulttuurien integroimiseksi museon toimintaan. 

Sen lisäksi hankkeen aikana suunniteltiin kyselyitä ja palautteen keruuta. Tämä mahdollisti kaupungin monikulttuuristen asukkaiden kiinnostusten ja toiveiden kartoittamisen, antaen museolle arvokasta tietoa paikallisyhteisön kulttuurisista erityispiirteistä. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan edistänyt inklusiivisuutta, vaan myös auttoi museota kehittämään palveluitaan ja näyttelyitään entistä kattavammin. 

Tämän pohjalta museo ryhtyi kehittämään ja testaamaan pilottitapahtumia ja -toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli houkutella monikulttuurista väestöä museoon ja rohkaista heitä osallistumaan museosisällön luomiseen. Nämä toimet eivät ainoastaan lujittaneet yhteyttä museon ja paikallisyhteisön välillä, vaan tekivät myös museosta entistä ajankohtaisemman ja merkityksellisemmän kaikille kaupungin asukkaille. 

Hankkeessa keskityttiin myös monikielisten esitteiden kehittämiseen, jotka tarjoavat tietoa museon palveluista useilla kielillä, parantaen näin saavutettavuutta ja edistäen osallistumista. Tämän rinnalla hanke pyrki aktiivisesti jakamaan projektin tuloksia ja kokemuksia museoalan foorumeilla, mikä edesauttoi tiedon levittämistä ja parhaiden käytäntöjen jakamista. 

Lopuksi projektissa opituista asioista muodostettiin toimintamalleja, jotka on tarkoitus jakaa yksinkertaisina, helposti omaksuttavina ohjeina kaikkien Suomen museoiden käyttöön. KAMU Espoon kaupunginmuseo toimi kokeilukumppanina, ja projektin toimenpiteitä testattiin käytännössä, mikä tarjosi arvokasta palautetta ja syvällisiä oivalluksia projektin toteutuksesta ja sen vaikutuksista. 

Hanketta johti kulttuurituottaja Liubov Sidorova, ja lisäksi museo perusti työryhmän, johon kuuluivat Marjo Poutanen, Anni Rissanen, Marjo Eerikäinen, Anna-Reetta Rikala, Maiju Hautamäki ja Karoliina Junno-Huikari. Työryhmä tapasi 3–4 viikon välein keskustellakseen hankkeen kehityksestä. Museo tuki laajasti Liubovin aloitteita ja tarvittaessa asiaankuuluvat työntekijät auttoivat toteutuksessa. 

Hankkeen koordinaattori kuuluu itse maahanmuuttajien ryhmään, samalla hänellä on kokemusta museotyöstä ja kulttuurihankkeista sekä hän opiskelee tapahtumaliiketoimintaa LAB-ammattikorkeakoulussa keskittyen kulttuuritapahtumien järjestämiseen monimuotoisuuden, tasa-arvon, inklusiivisuuden ja aktiivisen yhteistyön näkökulmasta kaupunkiyhteisön kanssa. Nämä arvot olivat hänen museoaloitteidensa ytimessä. 

Hankkeen toteuttamisessa on käytettävä monipuolista ja joustavaa lähestymistapaa monikulttuurisen yleisön kanssa työskentelyyn alkaen museon osallistumisesta asiaankuuluviin yleisötapahtumiin (seminaarit ja pyöreän pöydän keskustelut, avoimien ovien päivät) että sopimalla tapaamisia organisaatioiden edustajien kanssa (esim. Neuvova Vantaa, SMILE-hanke, Sahan Seura, Venäläinen klubi) sekä ottamalla suoraan yhteyttä monikulttuurisen väestön edustajiin (esim. espanjankielinen opas Leticia Tinajero, afrikkalaistaustan yhteisön edustaja Priscilla Osei, turkkilainen teatteritaiteilija Filiz Aksu). 

Hankkeen aikana kerättiin tietoa paikallisesta monikulttuurisesta maisemasta ja kehitettiin aloitteita, joissa yhdistyvät museon sisältö, yhteistyömahdollisuudet ja kohderyhmän toiveet. Usein käytettiin henkilökohtaista lähestymistapaa ja kohderyhmien eri alaryhmille suunnattuja ehdotuksia. 

Hankkeessa käytettiin kyselyitä. Alkuvaiheessa toimijoiden pyynnöt jakautuivat kahteen ääripäähän – kieli- ja kulttuuriryhmäkohtaisista kierroksista tapahtumiin, jotka yhdistävät mahdollisimman monipuolisen yleisön. Jokaisessa tapauksessa etsittiin tapoja vastata toiveihin. 

Hankkeessa keskeistä oli yhteistyö – koulutuslaitosten, maahanmuuttajia tukevien projektien, muiden museoiden ja itse maahanmuuttajien kanssa, jotka osallistuivat hankkeen tapahtumien toteutukseen. 

Projektin suunnittelun ja toteutuksen aikana keskityttiin sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja hyvinvointiin: projekti korostaa museoiden merkitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin tiloina, erityisesti sopeutumisvaikeuksia kokeville ihmisille. Tapahtumien tavoitteena oli houkutella eri taustoista tulevia ihmisiä museoon, rikastuttaa heidän tietämystään Vantaan kulttuurista ja historiasta sekä luoda turvallisen tilan kohtaamisille ja vuorovaikutukselle. Tapahtumat suunniteltiin museon sisällön - näyttelyiden tai kokoelmien - pohjalta, jotta museo toimisi kohtaamispaikkana mutta myös valistuksen lähteenä kuten tavallisesti. Projektin aikana suunniteltiin ja toteutettiin seuraavat tapahtumat: 

Jatka tarinaa – elokuu 2023 Håkansbölen kartanossa, lasten kulttuurikeskus pyykkituvassa

Kohderyhmänä olivat 4–12-vuotiaat Vantaan Hakunilan alueella asuvat lapset. Osallistujia oli noin 10. Noin tunnin ajan koordinaattorit ohjasivat lapsia luomaan yhteistä tarinaa selkosuomeksi. Lapset jatkoivat tarinaa vuorotellen ja piirsivät sille kuvituksia. Toteutus oli yksinkertainen, mutta tarvittiin pöytä, tuolit, paperia, kyniä ja koordinaattori, joka innostaisi lapsia ja kirjaisi tarinan ylös, jotta se voitaisiin lukea yhdessä lopussa. Kokemus osoitti, että 6–11-vuotiaat lapset olivat aktiivisimpia ja yhdistelivät mielellään suomea ja omaa äidinkieltään. Jos lapset eivät halunneet vastata kysymyksiin tai keksiä tarinaa, he saattoivat kuunnella ja piirtää kuvituksia tarinaan, mutta silti osallistua. 

Kekrijuhla – marraskuu 2023 

Tikkurilan kekrijuhlan yhteydessä MuKa-hanke kutsui museon pihaan kaksi ruokakojua – venezuelalaisen ja kreikkalaisen katuruokaa tarjoavat - tuodakseen monikulttuurista sisältöä perinteiseen suomalaiseen sadonkorjuujuhlaan. Kyseessä oli kaupungin julkisen tilan tapahtuma, tarkkaa osallistujamäärää ei tiedetä. Ruokakojut toivat museon pihalle markkinatunnelmaa ja juhlan tuntua. 

Museum and Wellbeing – 28.11.2023 

Suuri työpaja, järjestettiin yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa. Laurean monikulttuuriset opiskelijat kehittivät Mental Health and Well-being Promotion with Diverse Clients -kurssin puitteissa toimintoja, jotka voisi parantaa vieraskielisten museovierailijoiden hyvinvointia. Päivän aikana Varia, Careeria oppilaitosten opiskelijaryhmät ja Vamos Mieli -projektin asiakkaat kokeilivat ehdotettuja toimintoja museossa ja antoivat palautetta. Osallistujia oli 150 hlö. Monikielinen tapahtuma. 

Museomatkalaukku – joulukuu 2023 

Projektikoordinaattori vieraili Martinlaakson koulun ulkomaalaistaustaisten oppilaiden vanhempien ja Vantaan monikielisten ohjaajen ryhmässä esittelemään vanhoja suomalaisia esineitä ja kannustamaan osallistujia jakamaan samankaltaisuuksia ja eroja omasta kulttuuristaan. Osallistujia oli 8 hlö. Tilaisuuden kieli - selkosuomi. 

Digitaalinen tarina, miten minusta tuli Vantaalainen – kurssi. 15.1., 22.1. ja 29.1.2024

Yhteistyössä Työväen sivistysliiton kanssa. Videotarinan luomiskurssi, joka järjestettiin maahanmuuttajille museon tilassa. Tämän kurssin tuloksena museon kokoelmat ovat rikastuneet maahanmuuttajien tarinoilla ja muuttuneet monikulttuurisemmiksi. Osallistujia 8 hlö. Tilaisuuden kieli - selkosuomi. 

Käsityön tilaisuudet – 31.1., 14.2., 22.2 2024 

Käsityöpajat saivat inspiraatiota museon kokoelmien kirjontatöistä ja käsityöleluista ja pyrkivät yhdistämään Vantaan monikulttuuriset käsityöharrastajat yhteisen pöydän ääreen yrittämään jäljentää vanhoja käsityömalleja. Neuvova Vantaa voima verkoston tuella tilaisuuksiin rekrytoitiin maahanmuuttajataustainen ja työtön käsityönopettaja. Osallistujia 20 hlö. Tilaisuuksien kieli - selkosuomi. 

Peli-illat – 8.2. ja 21.2.2024 

Peli-illat saivat inspiraationsa museon kokoelmien vanhoista lautapeleistä. Museon tilaan järjestettiin pöydät lasten ja aikuisten peleille. Vapaamuodollisessa ympäristössä viihtyivät ja tutustuivat toisiinsa ihmisiä Italiasta, Turkista, Nigeriasta, Virosta, Afganistanista, Venäjältä, Vietnamista. Osallistujia 21 hlö. Tilaisuuksien kieli – selkosuomi, ”finglish”. 

Lasten juhla hiihtolomalla  

Juhla veti puoleensa venäjänkielisiä, suomalaisia, turkkilaisia ja afrosuomalaisia perheitä. Lapsiosallistujia 20 hlö. Juhlassa oli laaja ohjelma, joka yhdisti monikulttuuriset esiintyjät ja yleisön. Lavalla oli maskotti Chiro Lasten kulttuurikeskuksesta Pyykituvasta, turkkilaisia teatteriesiintyjiä, venäläisiä ja nigeriläisiä lapsimuusikot. Monipuolisiin aktiviteetteihin kuului nukketeatteri, tanssiminen maskotin kanssa, karusellipiirustus, museobingo (aiemmin Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden keksimiä aktiviteetteja), näyttelyopastus ja musiikkikonsertti. 

Venäjänkieliset opastukset Ikikallion tarinoita näyttelyssä

Anna Pushinan johdolla. Helmikuu 2024. Venäläinen ammattimainen opas suoritti harjoittelun Vantaan kaupunginmuseossa ja osallistui MuKa-projektiin kehittääkseen yhteyksiä Vantaan venäjänkieliseen väestöön. Annan opastuksille osallistui noin 80 ihmistä. Opastukset järjestettiin Vmeste-klubin, Venäläisen klubin ja Lastenkulttuurikeskus Toteemin asiakkaille. Lastenkulttuurikeskus Toteemin lapsiopastukselle osallistui venäläisiä ja ukrainalaisia lapsia. 

Espanjakieliset opastukset Ysäri näyttelyssä 

MuKa-hanke järjesti ainutlaatuisia espanjankielisiä opastuksia Ysäri-näyttelyssä touko- ja kesäkuussa 2024, ja Leticia Tinajero Meksikosta kotoisin toimi oppaana. Vaikka opastukset olivat maksuttomia ja markkinointi laajaa, vain viisi henkilöä osallistui kolmelle opastukselle yhteensä. On mahdollista, että opastusten ajankohta ei sopinut kohderyhmälle tai näyttelyn teema ei ollut houkutteleva espanjankieliselle yleisölle. Tarkkaa syytä vähäiseen osallistujamäärään on vaikea määrittää, sillä espanjankielisiä kierroksia ei yleensä tarjota suomalaisissa museoissa. 

Nostalgia Tour 19.3. Hotelli- ja ravintolamuseossa 

Tapahtuma suomalaisen alkoholikulttuurista ja -historiasta. Hotelli- ja ravintolamuseo sai myös rahoitusta Museovirastolta ja ehdotti yhteistyötä. Projektit toteutettiin eri aikoina kahdessa museossa, joten yhteinen tapahtuma järjestettiin vain kerran, mutta projektikoordinaattorit kommunikoivat säännöllisesti, tapasivat tapahtumissa ja vaihtoivat ideoita ja kokemuksia. Ryhmä koostui MuKa-hankkeen Vantaan aiempien tapahtumien osallistujista, joista kukaan ei ollut aiemmin vieraillut HRM-museossa. Ryhmässä oli kaksi italialaista, meksikolainen ja suuri venäjänkielinen osa. Johtopäätökset olivat, että ihmiset osallistuvat mielellään ilmaisiin tapahtumiin kiinnostavista aiheista, he nauttivat mahdollisuudesta oppia ja kommunikoida epävirallisessa ympäristössä ja tutustua uusiin vapaa-ajanviettopaikkoihin. Monikulttuuriset tapahtumat suomen ja englannin kielellä ovat menestyksekkäitä. Osallistujat, jotka viihtyvät, tuovat ystäviään seuraavalla kerralla. Tilaisuuden kieli – selkosuomi, englanti. 

Muuta

Lisäksi museosta ja näyttelyistä tiedotettiin koulutuslaitoksille ja monikulttuurisuutta edistäviin järjestöihin Vantaalla. Museosta ja Håkansbölen kartanosta tehtiin perustiedot käännökset kuudelle Vantaalla suosituimmalle kielelle: englanti, venäjä, arabia, somali, albania, ukraina. 

Projektiverkostoa käytettiin myös vetämään monikulttuurista yleisöä kamarikonsertteihin, kansainväliseen jouluun Håkansbölen kartanossa ja muihin museon tapahtumiin. 

Laurea-ammattikorkeakoulu

Yhteistyö Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa on osoittautunut erittäin hedelmälliseksi. Sosionomi-kurssien opettaja Lloyd Bethell oli vilpittömästi kiinnostunut yhteistyöstä museon kanssa. Koska Lloyd on itse expat, hän ymmärtää aloitteiden tärkeyden, jotka on suunnattu ulkomaalaisten integroimiseksi suomalaiseen kontekstiin, ja työskentelee opiskelijoiden kanssa avoimena uusille ja luoville ideoille ja lähestymistavoille. Onnekas sattuma oli, että MuKa-hanke alkoi juuri kurssin suunnitelmien valmistelun aikaan, ja näin kurssi suunniteltiin alun perin sisältämään käytännön työtä museossa. Lisäksi Laurea-ammattikorkeakoulussa on muita opettajia, jotka työskentelevät vaihto-opiskelijoiden kanssa. 

Työväen Sivistysliitto

Työväen Sivistysliiton kanssa tehdyn yhteistyön myötä museo järjesti "Digitaalinen tarina, Miten minusta tuli vantaalainen" -kurssin (8.1., 15.1., 22.1.). Kurssin ideana oli järjestää museotilassa videoeditointikurssin maahanmuuttajille tavoitteena rikastaa museon kokoelmia monikulttuurisella sisällöllä ja tutkia sopeutumista Vantaalla. Työväen Sivistysliitto tarjosi tarvittavan tekniikan ja opettajan, museo tarjosi tilat, ison näytön, kahvia ja houkutteli osallistujia MuKa-verkoston kautta. Kurssi kesti kolme päivää, neljä tuntia kerrallaan, ja sisälsi digitaalisen tarinankerronnan esittelyn, draamateorian johdannon, oman tarinan käsikirjoituksen luomisen, keskustelu tekijänoikeudesta, materiaalien keräämisen ja videon editoinnin. Lopputuloksena museon kokoelmiin saatiin seitsemän eri teemaa käsittelevää tarinaa – perheestä, Vantaan luonnosta, koulutuksesta ja ammatillisesta polusta. 

SMILE-hanke

SMILE-hanke (SMILE - Strengthening Migrant Family Integration through New Dialogue Methods with Communities, Schools, and Services in Vantaa Neighbourhoods) tarjosi MuKa-hankkeelle merkittävää tiedotustukea ja järjesti pienen yhteisen tapahtuman - Museomatkalaukku. Projektin työntekijät tuntevat erilaisia monikulttuurisia toimijoita Vantaalla ja auttavat verkostoitumisessa sekä ovat aina valmiita auttamaan yleisön houkuttelemisessa museotapahtumiin. SMILE-hankkeen toiminta on suunniteltu jatkuvan vuoden 2024 loppuun saakka. 

Venäläinen klubi

Venäläinen klubi sijaitsee aivan Vantaan kaupunginmuseon lähellä ja tukee Vantaan venäjänkielisiä asukkaita heidän kotoutumisessaan. Venäjänkielisellä väestöllä on perinteisesti korkea kysyntä kulttuuripalveluille, ja Venäläinen klubi järjestää itsenäisesti retkiä museoihin ja opastuskierroksia ja on arvostanut suuresti kaupunginmuseon aloitteita. Klubin pyynnöstä museo pystyi järjestämään klubin jäsenille kolme ilmaista opastusta Ikikallion tarinoita-näyttelyyn, joka kertoo Vantaan historiasta, venäjän kielellä. Tämä oli mahdollista, koska toisaalta Venäläinen klubi toivoi venäjänkielisiä opastuksia ja toisaalta hankkeen aikana kaupunginmuseossa harjoitteli venäläinen museo-opas, Anna Pushina Museo sai kaksi positiivista palautetta Venäläiseltä klubilta pyynnöllä jatkaa venäjänkielisiä opastuksia. Klubin asiakkaat osallistuivat innokkaasti myös monikulttuurisiin museon tapahtumiin - musiikkikonsertteihin, käsityöpajoihin, lastenjuhliin sekä Hotelli- ja ravintolamuseon luentoon. 

Vmste-klubi

Vmeste-klubi, joka kuuluu Suomen-Venäjänkieliset-verkostoon, sijaitsee myös Tikkurilassa kävelymatkan päässä kaupunginmuseosta. Klubin koordinaattorit jakavat mielellään yleisölleen tietoa museon musiikkikonserteista. Samoin kuin Venäläinen klubi, myös Vmeste-klubi kannattaa venäjänkielisiä opastuksia ja perhetapahtumia museossa. Kaupunginmuseo pystyi järjestämään klubin jäsenille kolme ilmaista opastusta Ikikallion tarinoita -näyttelyyn venäjän kielellä. Opastuksia piti myös opas Anna Pushina.   

Vertaisryhmä vietnamilaisille

Vantaan monokansallisiin yhteisöihin kuuluu vertaisryhmä yli 50-vuotiaille vietnamilaisille, jotka kokoontuvat kerran viikossa Koivukylän asukastilassa. Ryhmää johtavat Jade-yhteisön työntekijät (ikääntyneiden vieraskielisten oma yhdistys). Kahdeksantoista senioria vietnamilaista osallistui ryhmähaastatteluun toiveistaan museossa. Valitettavasti ryhmä kokoontuu vain kerran viikossa, ja sen koordinaattori ei ollut kovin aktiivinen museoretkien järjestämisessä. Katso luvusta Parhaat käytännöt muille museoille ja kulttuurijärjestöille pohdintaa Hofsteden kulttuurieroista, jotka ovat saattaneet vaikuttaa tässä tapauksessa. 

Neuvova Vantaa

Neuvova Vantaa - Voimaa verkostosta! on verkosto organisaatioita ja ihmisiä, joka auttaa maahanmuuttajien kotoutumisessa Vantaalla. Verkoston Teams-kanavan kautta on kätevää etsiä ja levittää tietoa, sillä raportin kirjoitushetkellä siinä on 324 jäsentä, jotka kommunikoivat suoraan maahanmuuttajien kanssa. 

Espoon kaupunginmuseo Kamu

Vantaan kaupunginmuseon kumppanina toimi Espoon kaupunginmuseo Kamu; museot pitivät yhteyttä ja vaihtoivat kokemuksiaan. Espoon museo järjesti pienen kansainvälisen tapahtuman, joka keskittyi leipään, ja jossa Liubov Sidorova osallistui testaajana ja puhujana. 

Hotelli- ja ravintolamuseo

Yhdessä Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa järjestettiin opastettu tilaisuus, joka käsitteli alkoholia osana suomalaista kulttuuriperintöä monikulttuuriselle yleisölle. 

Oppilaitokset

Vantaan oppilaitosten Varian, Careerian ja Aikuisopiston kanssa kokemusten perusteella tehtiin johtopäätöksen, että suora yhteydenotto S2-opettajiin ja sopeutumiskurssien opettajiin konkreettisilla ehdotuksilla osallistua tapahtumiin tuottaa todellisia tuloksia, kun taas kiinnostuneiden henkilöiden etsiminen rehtorien kautta ei ole tuottanut tulosta. Suomen kielen opettajat olivat erittäin iloisia kuullessaan mahdollisuudesta vierailla museossa ilmaiseksi, siitä, että se on helposti saavutettavissa ja sijaitsee lähellä rautatieasemaa. 

Kaupungin omat kulttuuripalvelut

MuKa-hanke oli myös yhteydessä kaupungin kulttuuripalveluihin - hankeuutisia välitettiin kirjastojen kautta, ja yhdessä Vantaan kulttuurituottajien kanssa järjestettiin Kekrijuhla, lasten juhla kaupunginmuseossa, ja Jatka tarinaa -tilaisuus. Matalan kynnyksen viestintä kaupungin palveluista auttaa paljon kaikkien rohkeiden ideoiden toteuttamisessa. 

Maahanmuuttajaprojektit ovat usein aikarajoitteisia. On tärkeää säännöllisesti päivittää tietoja ja selvittää, mitkä projektit ovat tällä hetkellä käynnissä alueellanne. 

Jo projektin alusta lähtien oli ilmeistä, että tiedon tehokas levittäminen on erittäin tärkeää monikulttuuriselle yleisölle. Kuinka tavoittaa mahdollisimman laaja yleisö ja levittää tietoa sopivissa muodoissa? 

Projektin alussa luotiin kysely suomeksi, englanniksi, ukrainaksi, somaliksi, arabiaksi ja venäjäksi, ja kyselyn tulosten perusteella suosituimpia kanavia kulttuuritapahtumista tiedon etsimiseen olivat Instagram (28/48 vastaajasta), Facebook (28/48) ja puskaradio (19/48). 

Tapahtumien mainostamisessa parhaiten toimivat Facebookin kansainväliset ryhmät, kuten mm. 

• Досуг и развлечения в Финляндии 
• Афиша Хельсинки/Helsinki Отдохни 
• Русскоязычные объявления в Финляндии приличных людей 
• Русскоязычные Финляндии | Suomen Venäjänkieliset
• Хельсинки. Бесплатные объявления. 
• Italiani in Finlandia 
• Indians in Helsinki Espoo & Vantaa 
• FINDIA - INTIA - INDIA - FINLAND 
• Immigrants and Finns who love Finland 
• Expats & Foreigners in Finland 
• Helsinki | Girl Gone International 
• Foreigners in Finland 
• Expat Finland 
• Let´s Dance Finland 
• Mothers in Business Finland International 
• Expat Mothers in Finland 
• SIMHE - Supporting Immigrants in Higher Education in Finland 
• Board Games Helsinki - Lautapelit Helsinki 

Neuvova Vantaa - Voimaa verkostosta! avusti MuKa-hanketta tiedon levittämisessä. Monet Digitaalinen tarina -kurssin ja Museum and wellbeing -työpajan osallistujat houkuteltiin mukaan suoraan S2-kurssien ja sopeutumiskurssien opettajien toimesta. Tiedon ja kyselyiden levittämisessä käytettiin myös julisteita kaupungin kirjastoissa, kulttuurikeskuksissa ja oppilaitoksissa. 

Projektin aikana julkaistiin myös julkaisu suomeksi ja englanniksi kaupungin Asukaslehti-lehdessä, joka jaetaan ilmaiseksi kaupunkilaisille. Vantaan kaupungin Asukaslehdessä kerrotaan kuntalaisille kaupungin palveluista ja kehityksestä sekä nykyhetkestä, että tulevaisuudesta. Lehdestä löytyy myös ajankohtaisia uutisia ja vinkkejä tapahtumiin. Asukaslehti jaetaan jokaiseen vantaalaiseen talouteen, ja sitä voi lukea myös verkossa. 

Aiempien tapahtumien osallistujat palaavat mielellään seuraaviin, jos heitä kutsutaan sähköpostitse tai WhatsAppin kautta. 

Laurean työpajan jälkeen järjestettiin tunnin kestävä ryhmähaastattelu opiskelijoiden kanssa, jossa keskusteltiin työpajan onnistumisista ja epäonnistumisista. Myös Varian, Careerian, Vamos Mielen ja muiden oppilaitosten opettajilta, jotka toivat opiskelijoitaan workshopeihin, saatiin palautetta. 

Facebookissa oli myös kommentti käsityöpajan postaukseen – tiedusteltiin, järjestetäänkö tulevaisuudessa vastaavia pajoja. Kaksi palautetta venäjänkielisistä opastuskierroksista ja kaksi käsityöpajaista saatiin Vantaan kaupungin palautepalvelun kautta. Kolme Digitaalinen tarina -kurssin osallistujaa kirjoitti palautekirjeitä saamastaan palautteesta kurssista. Lisäksi kaikkien tapahtumien päätteeksi saatiin runsaasti suullisia kiitoksia, ja osallistujat tiedustelivat usein, järjestetäänkö tulevaisuudessa lisää vastaavia tapahtumia.

Kaikkien palautteiden analysoinnin perusteella voidaan tehdä seuraava yleistetty johtopäätös projektin tapahtumista: 

Osallistujat arvostavat aktiivista osallistumista ja sitoutumista tapahtumiin, jotka eivät ainoastaan anna heille uutta tietoa, vaan myös mahdollistavat sen aktiivisen soveltamisen käytännössä. Interaktiiviset elementit, kuten tehtävien ratkaiseminen ja luovat tehtävät, saivat erityisen positiivista palautetta. 

Aloitteet, jotka tukevat monikulttuurisuutta ja tarjoavat materiaaleja eri kielillä, mukaan lukien osallistujien äidinkielet, arvostettiin korkealle. Tämä edesauttoi suurempaa ymmärrystä ja mukavuutta eri taustoista tulevien osallistujien keskuudessa. 

Yksi palaute korostaa tarvetta ottaa huomioon osallistujien yksilölliset mieltymykset ja mukavuus. Erityisesti huomautettiin joissakin työpajoissa olevan liian paljon osallistujia, mikä saattoi häiritä täydellistä uppoutumista ja osallistumista. 

Monet osallistujat huomauttivat, että mahdollisuus ilmaista itseään ja nähdä omat tarinansa ja kulttuurinsa esitettyinä projekteissa antoi heille kuuluvuuden ja tärkeyden tunteen. Tämä on erityisen arvokasta maahanmuuttajille ja monikulttuurisille ryhmille. 

Lähes kaikki palautteet heijastavat yleistä tyytyväisyyttä tapahtumiin ja osallistujien halua jatkaa osallistumista vastaaviin projekteihin tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen projektin tapahtumat arvostetaan positiivisesti niiden panoksen vuoksi kulttuuriseen rikastumiseen, koulutukseen ja eri väestöryhmien väliseen ymmärrykseen. 

Hankkeen tuloksia ja vaikutuksia osallisuuden kehittämiseen museoissa arvioitaessa on huomattava, että MuKa-hanke houkutteli Vantaan kaupunginmuseoon yli 300 vierasta ympäri maailmaa, mukaan lukien maista kuten Suomi, Meksiko, Italia, Ukraina, Kroatia, Turkki, Vietnam, Afganistan, Ghana, Nigeria, Venäjä, Romania, Saksa, Alankomaat, Nepal, Itävalta, Espanja, Iran, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Belgia, Japani, Chile, Marokko, Thaimaa, Albania, Moldova, Somalia, Bulgaria, Valko-Venäjä, Kosovo, Uzbekistan, Viro, Latvia, Liettua, Kiina, Irak, Libanon, Pakistan ja Kolumbia. Monet näistä vierailijoista eivät olleet aiemmin käyneet Vantaan kaupunginmuseossa, mutta monista tuli kaupunginmuseon ystäviä, jotka odottavat innolla uusia tapahtumia. 

Hanke on mahdollistanut museolle paremman ymmärryksen ennestään tuntemattomasta kohdeyleisöstään, oppien lisää heidän tarpeistaan ja haasteistaan museo- ja kulttuurielämyksissä. Kehitettiin konkreettisia toimintoja, kuten museobingo ja käsityöt, jotka tuovat museokokemukseen miellyttäviä pieniä hetkiä, jotka houkuttelevat kävijöitä. Nämä toimet voidaan helposti sovittaa muiden museoiden todellisuuteen.

Lisäksi luotiin suhteita Vantaan monikansallisen väestön, opettajien ja paikallisten kansallisten yhteisöjen edustajien kanssa. Vantaan kaupunginmuseon kokoelma on rikastunut ensikäden todistusaineistolla, joka sisältää maahanmuuttajien tarinoita heidän ponnisteluistaan ja toiveistaan Suomessa, mikä lisää kokoelman syvyyttä ja henkilökohtaisuutta. Projekti on ollut molempia osapuolia hyödyttävä prosessi, jossa osallistujat ovat arvostaneet mahdollisuutta jakaa omia tarinoitaan ja oppia uusia taitoja sekä tietoa. 

On tärkeää, että maahanmuuttajat saavat mahdollisuuden ilmaista itseään omalla äidinkielellään ja lisätä tarinoihinsa visuaalista ja emotionaalista syvyyttä, mikä varmistaa, että heidän äänensä kuullaan. Projekti on edistänyt yhteisöllisyyttä ja näkyvyyttä luomalla seurantasuhteen osallistujien kanssa ja vahvistanut käsitystä kaupunginmuseosta aktiivisena toimijana, joka edistää kulttuurista vuoropuhelua ja yhteisöllisyyttä. Tämä tarjoaa osallistujille mahdollisuuden jättää jälkensä ja edustaa maahanmuuttajayhteisöä.

Projektin innovatiiviset lähestymistavat, kuten osallisuus, kielten moninaisuus ja digitaalisen tarinankerronnan käyttö, ovat osoittaneet uusia mahdollisuuksia museotyölle, avaamalla uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia kulttuurisen vuoropuhelun ja yhteisöllisyyden edistämiseksi museoalalla. 

Haastattelujen, yhteydenpidon maahanmuuttajapalvelujen edustajien kanssa, tapahtumakävijöiden kanssa sekä heidän toimintansa analysoinnin tuloksena MuKa-hanketta teki seuraavia havaintoja ja tuli seuraaviin päätelmiin: 

Kieli on erittäin tärkeä kysymys

Usein vain pieni osa maahanmuuttajista osaa suomea tarpeeksi hyvin voidakseen tuntea olonsa mukavaksi suomenkielisissä tapahtumissa ja saadakseen tietoa tapahtumista, jotka eivät edes edellytä kielitaitoa (esimerkiksi musiikkikonsertit). On tärkeää huomata, että suomalaisten museoiden verkkosivuilla oleva tieto ei useinkaan ole saatavilla edes englanniksi, vaikka sivustosta olisi olemassa englanninkielinen versio. Finna.fi-sivustolla ei myöskään usein ole englanninkielistä versiota kokoelmien esineiden kuvauksista. Lisäksi on syytä muistaa, että monet maahanmuuttajat eivät osaa englantia. Sosiaalisen median käyttö, joka yleensä tarjoaa automaattisen käännöksen käyttäjän kielelle, näyttää olevan hyvä ratkaisu. On myös erittäin hyvä ajatus kääntää tärkeimmät tiedot museosta alueen suosituimmille kielille. MuKa-hankkeen tapauksessa perustiedot Vantaan kaupunginmuseosta ja Håkansbölen kartanosta käännettiin englanniksi, venäjäksi, ukrainaksi, albanian kielelle, somaliksi ja arabiaksi. 

Tärkeät päivämäärät

On myös hyvä muistaa suurten juhlapäivien merkitys eri kulttuureissa – ramadan, kiinalainen uusivuosi – ja ottaa ne huomioon, kun suunnittelet tapahtumapäiviä, jotta et sulje pois suurta ryhmää tai aiheuta ristiriitaa jonkun tunteiden kanssa. Kansainvälistä äidinkielen päivää vietetään 21. helmikuuta, miksei museo voisi järjestää tapahtumaa tähän teemaan liittyen? Suomessa vietetään myös Satakielikuukautta, katso mitä alueellasi tapahtuu tähän liittyen ja osallistu! 

Tapahtumien ajoitus

On myös tärkeää muistaa, että maahanmuuttajien kuormitus on usein suurempi kuin kantaväestön – monet heistä käyttävät paljon aikaa suomen kielen opiskeluun. Ajattele, oletko koskaan opiskellut yhtä ainetta näin intensiivisesti – 5 päivää viikossa, 7 tuntia päivässä, vuoden ajan – tällainen työpanos mahdollistaa aktiivisille ihmisille kielen oppimisen perustason kommunikaatioon vuodessa. Lisäksi tavalliseen elämään lisätään ylimääräisiä huolia kotimaassa totuttujen tuotteiden ja palveluiden etsimisestä. Siksi tapahtumien suunnittelussa on syytä miettiä sopivaa aikaa. MuKa-projektin kyselyt osoittavat, että parhaat ajat ovat 12–16 ja 16–18 viikonloppuisin, vähiten suosittuja ovat vaihtoehdot 12–16 arkipäivisin ja 16–20 viikonloppuisin. 

Sosiaalinen vuorovaikutus ja hyvinvointi

MuKa-hanke korostaa museoiden merkitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen tiloina ja psykologisen hyvinvoinnin kannalta, erityisesti sopeutumisvaikeuksia kokeville ihmisille. Suomessa tehdään paljon työtä maahanmuuttajien integroimiseksi, ensisijaisesti työllistämistavoitteella. On otettava huomioon maahanmuuttajien suuri kuormitus ja se, että heitä usein tarkastellaan työmarkkinoiden toimijoina. 

Integraatiovaiheessa olevat henkilöt ovat jatkuvasti TE-toimiston ja Kelan velvoitteiden alaisia – opiskella suomen kieltä, opiskella ammattia, hakea töitä. Usein he saavat kirjeitä TE-toimistolta ja Kelalta, joissa on kuivia byrokraattisia ilmaisuja ja lainkohtien tiivistelmiä. Harvoin he kokevat olevansa suomalaisten henkilökohtaisen huomion kohteena. Ihmiset tarvitsevat paikan epämuodollisiin tapaamisiin. Monet kaipaavat vapaamuotoista seurustelua, joka ei liity työasioihin. Siksi mielenkiintoiset ja yksinkertaiset aktiviteetit museossa voivat vaikuttaa hedelmällisesti integraatioon – voi syntyä tuttavuuksia, elävää keskustelua suomeksi ja uusien, työelämään liittymättömien sanojen oppimista. Tämä voi vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin ja itsearvioon yhteiskunnassa. 

Ilmainen pääsy museoon ja tapahtumiin 

Maksuttomuus on erittäin tärkeä etu projektin kohdeyleisölle. Suuri osa maahanmuuttajista on työttömiä tai osa-aikaisesti työskenteleviä. Jopa pieni tapahtumamaksu (5 euroa) voi olla heille kriittinen, varsinkin jos heidän on maksettava myös julkinen liikenne paikalle päästäkseen. Monilapsisille perheille tapahtumien hinta on myös kriittinen. 

Yksinkertainen ja selkeä viestintä ja tehokkaiden, luottamusta herättävien tiedotuskanavien käyttö 

Viestien tulisi olla selkeitä ja kattavia, sisältäen tiedot järjestettävästä tapahtumasta, ajankohdasta, paikasta, kohderyhmästä, lasten osallistumismahdollisuudesta, saapumisohjeista, ilmaisesta sisäänpääsystä, rekisteröinnin vahvistamisesta, esteettömyydestä ja tapahtuman kielistä. 

Neuvova Vantaan suositusten mukaan monikulttuurisen yleisön tavoittaminen vaatii monipuolista kommunikaatiota, erityisesti kielten moninaisuuden vuoksi. Tehokkaita viestintäkeinoja ovat henkilökohtaiset tapaamiset, puhelut, yhteistyö monikulttuuristen järjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa sekä kohdennettu markkinointi sosiaalisessa mediassa. Tärkeitä tiedotuskanavia ovat mm. kirjastot, nuorisokeskukset ja terveyskeskukset. 

Henkilökohtainen läsnäolo esitteiden ja julisteiden jakamisessa sekä vuorovaikutteinen keskustelu paikallisten aktivistien verkostojen kautta ovat myös olennaisia. Lisäksi monikieliset neuvontapalvelut ja ammattitaitoiset neuvonantajat ovat arvokkaita tiedonlähteitä. 

Monikulttuurisuusagentti

Luottamuksellisen viestinnän suositusten mukaan on tärkeää, että organisaatiossa on henkilö, joka voi rakentaa verkostoa ja levittää tietoa museon toiminnasta kyseisen verkoston kautta. Jopa projektiin palkattu henkilö voisi tehdä kartografiatyötä ja luoda yhteyksiä museon ja maahanmuuttajille suunnattujen palveluiden sekä erilaisten yhteisöjen välille, lisäten museon näkyvyyttä monikansallisen väestön keskuudessa. Välittäjien roolia kehittäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota niihin ihmisiin, jotka työskentelevät maahanmuuttajien parissa ja jotka voivat koota ryhmän ja tuoda sen museoon. 

Saattaa tuntua oudolta, mutta myös suomalaiset käyvät harvoin museossanne; opettajat ja maahanmuuttajapalveluiden työntekijät eivät ehkä tunne museotanne, joten pyrkikää houkuttelemaan heitä järjestämällä tapahtumia alueen kehittämiseksi yhdessä tai yksinkertaisesti opettajille suunnattuja retkiä, kun avaatte uuden näyttelyn. Käyttäkää aikaa museon säännöllisen tiedotteen laatimiseen, johon lisäätte linkkejä sosiaalisen median sivuillenne ja annatte selkeät ohjeet museoon saapumiseen. Helppo saavutettavuus on etunne – opettajat vievät mielellään ryhmiä museoihin, jos tietävät, että sinne on helppo päästä. Lähettäkää henkilökohtaisia viestejä museotapahtumista ja korostakaa niitä, jotka voisivat olla saavutettavia tai hyödyllisiä maahanmuuttajille. 

Kulttuuristen ulottuvuuksien eroavaisuuksien huomioiminen on tärkeää 

Geert Hofsteden kulttuuristen ulottuvuuksien tutkimukset tarjoavat arvokasta ymmärrystä siitä, kuinka syvälle juurtuneet kulttuuriset arvot vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja vuorovaikutussuhteisiin. Yksi Hofsteden (2001) keskeisistä ulottuvuuksista, individualismi vastaan kollektivismi, auttaa erityisesti selittämään erilaisia lähestymistapoja sosiaaliseen vuorovaikutukseen Euroopassa ja itäisissä kulttuureissa. Eurooppalaisissa yhteiskunnissa, joita usein kuvataan korkean individualismin tasolla, ihmiset arvostavat henkilökohtaista vapautta ja autonomiaa, mikä tekee sosiaalisesti hyväksyttäväksi vierailla museoissa tai tapahtumissa yksin. 

Nämä kulttuurit tukevat itseilmaisun ja itsenäisen tutkimisen ideaa. Sen sijaan itäiset kulttuurit tunnetaan usein korkeasta kollektivismista, jossa ryhmän arvot ja edut menevät yksilöiden edelle. Tällaisissa yhteiskunnissa tapahtumiin osallistuminen on perheen tai ryhmän toimintaa, korostaen sosiaalisten suhteiden ja kollektiivisen identiteetin merkitystä. Näissä kulttuureissa naisille voi olla vaikeaa toimia itsenäisesti sosiaalisten odotusten ja normien vuoksi, jotka korostavat miesten tai perheryhmien suojelun ja seurannan tarvetta. 

Projektin tapahtumien järjestämisprosessissa käytännössä huomattiin ero – itsenäisesti yksin tapahtumiin tulivat eurooppalaisten kansojen ja venäjänkielisten edustajat, mutta esimerkiksi välittäjän (opettajan, koordinaattorin) kautta tulivat darinkieliset ja turkkilaiset perheet. Oli myös hyödyllistä ymmärtää, että ulkomaalaiset, jotka osallistuivat tapahtumien järjestämiseen, levittivät tietoa ja houkuttelivat museoon ihmisiä, jotka puhuivat samaa kieltä. 

Vantaan kaupunginmuseon julkisten tilojen pienen koon vuoksi useimpien tapahtumien osallistujamäärä oli rajoitettu 12–15 henkilöön. Tämän vuoksi tapahtumiin oli yleensä rekisteröityminen. Projektin kokemuksen perusteella suomalaiset, jotka rekisteröityvät tapahtumiin, saapuvat yleensä ajallaan tai ilmoittavat etukäteen, jos eivät pääse osallistumaan. Muut osallistujat rekisteröityvät mielellään varaten paikkoja, mutta tapahtumaan saapuu ilman selitystä vähintään kolmannes rekisteröityneistä. Poikkeuksen muodostivat lasten loma-aikojen tapahtumat, jolloin osallistujia oli kaksi kertaa enemmän kuin muina aikoina.

Monikulttuurisen väestön edustajien osallistuminen tapahtumien järjestämiseen 

Kokemuksemme mukaan maksullinen osallistuminen, kuten virolaisen käsityöopettajan, turkkilaisten teatteriesiintyjien, nigerialaisten ja venäjänkielisten muusikoiden palkkaaminen, on lisännyt maahanmuuttajien itsetuntoa, antanut heille tunteen taitojensa arvostuksesta ja ollut tehokas keino levittää tietoa museosta heidän yhteisöissään ja houkutella yleisöä heidän tapahtumiinsa museossa. Tapahtumien järjestäminen eri kielillä ja kulttuuriset kontekstit huomioon ottaen edistää houkuttelemista vierailijoita, jotka saattavat kohdata vaikeuksia kielen tai kulttuurisen integraation kanssa. 

Myös kulttuurialan ammattilaisten, joilla on ulkomainen tausta, harjoitteluun osallistuminen voi olla hyvin hedelmällistä. MuKa-hankkeen tapauksessa ammattilainen opas venäjän museosta Erarta muutti Suomeen ja opiskelee ammattikoulussa matkaoppaaksi. Suorittaessaan harjoittelua museossa, tällainen henkilö voi rikastuttaa museon henkilökunnan kokemuksia omillaan ja tarjota ainutlaatuisen palvelun – järjestimme 7 ilmaista opastusta venäjäksi Vantaan venäjänkieliselle yleisölle, houkutellen ryhmiä Venäläisen ja Vmeste klubien kautta. Monet maahanmuuttajat Suomessa tutkivat kulttuuria ja tarvitsevat harjoittelua. Etsikää heitä alueenne oppilaitoksista. 

Yhteistyö oppilaitosten kanssa

MuKa-projektin kokemus osoittaa, kuinka yhteistyö ammattikorkeakoulun ja ammattikoulujen kanssa voi rikastuttaa museon tapahtumia ja houkutella uutta yleisöä. MuKan toiminnassa yhteistyö opiskelijoiden kanssa on osoittautunut erittäin hedelmälliseksi. Usein ammattikorkeakoulujen opiskelijat tarvitsevat todellisia suomalaisia caseja, ja yliopistot tekevät mielellään yhteistyötä yritysten kanssa. Ottaen huomioon, että yliopistot pyrkivät antamaan opiskelijoille tietoa trendeistä ja innovaatioista, ja että kulttuurialan ulkopuolella voi olla paljon potentiaalia luoville ratkaisuille, yhteistyötä opiskelijoiden kanssa kannattaa harkita. 

Tämä voi olla hyödyllistä myös museolle, joka ei ehkä voi palkata monikulttuurista agenttia, mutta voi kääntyä monikulttuurisen ryhmän opettajan puoleen – tässä on potentiaalia saada kokemuksia ulkomaisista ratkaisuista, joita opiskelijat voivat jakaa. Tällainen yhteistyö ei vaadi usein tapaamisia – yleensä riittää, että keskustelet opettajan kanssa yhteisistä tavoitteista ennen lukukauden alkua, järjestät tapaamisen opiskelijoiden kanssa, annat heille tehtävän ja järjestät lopuksi tapahtuman, jossa esitellään ja mahdollisesti testataan konsepteja. Tällainen yhteistyö voi kehittyä palvelumuotoilun mallin mukaisesti. 

Muita havaintoja

Sekä maahanmuuttajien että suomalaisten puolelta olemme kuulleet, että julkisessa tilassa kaivataan vielä innostavia tarinoita menestyneistä maahanmuuttajista, jotka ovat tulleet arvostetuiksi yhteisön jäseniksi. Jotta tällaisia tarinoita voidaan jakaa, museolla on mahdollisuus järjestää pop-up-näyttely (ks. Quasimin sisarten projekti), puhujaklubi, jossa he voisivat kertoa omista tarinoistaan, pechakucha, jossa kulttuuritoimijat voisivat esittää 5 minuutin esityksiä. 

Kaiken kaikkiaan mikä tahansa aloite, joka antaa ihmisille mahdollisuuden jakaa omia tarinoitaan, vaikuttaa hyvin hyödylliseltä, ja olemme tulleet siihen tulokseen, että oman tarinan kertominen, erityisesti omalla äidinkielellä, on eräänlainen terapia. Nämä johtopäätökset voivat olla hyödyllisiä muille museoille, jotka pyrkivät kehittämään vuorovaikutusta kansainvälisen yhteisön kanssa ja luomaan kaikille kävijöille inklusiivisemman ja houkuttelevamman tilan. 

Jatka tarinaa -työpaja lapsille

Lapsille suunnattu työpaja sai inspiraationsa Elävä perintö -inspiraatiokorteista ja pyrki tutkimaan tarinankerronnan potentiaalia monikulttuurisessa ryhmässä. Elokuu 2023 Håkansbölen kartanossa, lasten kulttuurikeskus pyykkituvassa. Kohderyhmänä olivat 4–12-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset lapset. Osallistujia oli noin 10.

Tunnin aikana kaksi koordinaattoria ohjasivat lapsia luomaan yhteisen tarinan selkosuomeksi. Ohjaajat ehdottivat aiheen, koska lapset olivat hieman ujoja aloittamaan tarinaa itse. Ohjaaja näytti lapsille kuvia omista koiristaan ja ehdotti, että he keksisivät tarinan niistä. Lapset jatkoivat vuorotellen tarinaa ja piirsivät sille kuvituksia, ja tarinaan lisättiin vähitellen lepakko Chiro (Håkansbölen maskotti), taikapuu ja piiloleikki metsässä. Tarinan kehittyessä lapset innostuivat yhä enemmän jatkamaan ja lisäämään yksityiskohtia sekä piirtämään innokkaasti kuvituksia. Ohjaajat kirjoittivat tarinan suurelle paperiarkille, ja lapset liimasivat siihen pienille papereille piirrettyjä kuvituksia. 

Johtopäätös: Yksinkertainen tapa yhdistää lapset luovaan toimintaan, tarvitaan pöytä ja tuolit, paperia ja kyniä sekä koordinaattori, joka innostaa lapsia (tai aikuisia) ja kirjaa tarinan lopuksi luettavaksi yhdessä. Havainnot osoittivat, että 6–11-vuotiaat lapset olivat erittäin aktiivisia ja yhdistivät mielellään suomen kielen ja äidinkielen. Jos lapset eivät halunneet vastata kysymyksiin tai keksiä tarinaa, he saattoivat kuunnella ja piirtää kuvituksia tarinaan, mutta silti osallistua. Ohjaajat puhuivat suomen lisäksi venäjää ja ruotsia, mikä auttoi heitä löytämään yhteisen kielen lasten kanssa ja vaihtelemaan kieltä tilanteen mukaan. 

Museo ja hyvinvointi -työpaja

Työpaja järjestettiin yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa 28.11.2023. Työpajan valmistelu vei 3 kuukautta. MuKa-koordinaattori otti yhteyttä Laurea-ammattikorkeakouluun löytääkseen opettajia, jotka työskentelevät ulkomaalaisten kanssa, ja Lloyd Bethell, kokenut sosiaalialan opettaja, vastasi. Hän oli kiinnostunut järjestämään palvelumuotoilun mukaisia hyvinvointiin liittyviä aktiviteetteja opiskelijoille, hyödyntäen museon resursseja. 40 suomalaista- ja vaihtososionomiopiskelijaa kehitti kurssillaan Mental Health and Well-being Promotion with Diverse Clients aktiviteetteja, jotka parantaisivat hyvinvointia museon vierailijoilla, jotka eivät osaa suomea.

Kurssin alussa opiskelijoille annettiin kysely museotoiminnan mahdollisuuksista parantaa hyvinvointia, ja jonkin ajan kuluttua heille annettiin tehtäväksi keksiä eri asiakasprofiilien perusteella aktiviteetteja, jotka eivät vaadi suomen tai englannin kielen taitoa, mutta voivat olla kaikkien saavutettavissa ja nautittavia museossa. Opiskelijoilla oli kuukausi aikaa kehittää konseptejaan ja hankkia tarvittavat tavarat, mutta suurimmaksi osaksi kaikki rajoittuivat paperiin ja kyniin. 

Työpajan valmistelun aikana projektikoordinaattori otti yhteyttä Vantaan oppilaitoksiin ja maahanmuuttajapalveluihin ehdottaen, että maahanmuuttajaryhmiä tuotaisiin testaamaan opiskelijoiden ideoita ja auttamaan päättämään, mitkä opiskelijoiden ideat saattaisivat olla sopivia museon jatkokäyttöön. Tämän seurauksena laadittiin aikataulu ryhmäkäyntejä varten, jotta vältettäisiin suuri ruuhka museossa. 

Laurean lisäksi MuKa-koordinaattori otti yhteyttä erilaisiin Vantaan maahanmuuttajatukeen liittyviin palveluihin ja ihmisiin ehdotuksellaan tuoda maahanmuuttajaryhmä museoon testaamaan Laurean opiskelija-aloitteita. Parhaimman vastauksen ja osallistumisen saatiin Varia- ja Careeria-koulujen opettajilta. Alun perin oli suunniteltu järjestää avoin yleisötapahtuma, mutta jossain vaiheessa selvisi, että odotettavissa oli noin 100 vierailijaa ja museotila oli pieni. 

Silloin päätettiin laatia tarkka aikataulu ryhmille. Ryhmävierailut ovat hyviä suunnittelulle - järjestäjät tiesivät etukäteen osallistujien määrän ja taustan, mikä mahdollisti ymmärtää, kuinka kauan jokainen aktiviteetti voi kestää, kuinka monta ihmistä voi olla kussakin pisteessä, mikä on heidän ikänsä ja mitä kieliä he puhuvat. Kun opiskelijat olivat tutustuneet museoon ja vierailuaikatauluun, päätettiin jakaa 40 Laurea-opiskelijaa kahteen vuoroon. Aamulla klo 9.00–13.00 työskenteli 5 ryhmää 5 aktiviteetin parissa, ja iltapäivällä klo 13.00–16.00 4 iltaryhmää. 

28.11.2023 päivän aikana Varia-, Careeria-koulujen opiskelijaryhmät ja Vamos Mieli -projektin asiakkaat testasivat museossa ehdotettuja aktiviteetteja ja antoivat palautetta. Konsepteja esiteltiin ja kokeiltiin Ikikallion tarinoita -näyttelyn tiloissa ja sosiaalisessa tilassa - odotussalissa. Laurean opiskelijat kehittivät seuraavat museoaktiviteetit kokeilemaan: 

Escape room

Opiskelijat tulostivat ohjeita monilla vierailla kielillä. He loivat tehtävän piilottamalla vihjeitä museon odotussaliin. Osallistujien oli löydettävä kaikki vihjeet päästäkseen ulos huoneesta. Tämä oli myös metafora tunteiden henkiselle jäätymiselle ja jäätymisen purkamiselle, yhdessä työskentelyyn ja ongelmien onnistuneeseen ratkaisemiseen liittyi dopamiinin tuotanto. Opiskelijat valmistivat itse kaikki materiaalit, he myös järjestivät tehtävänannon itse suljettujen ovien takana. 

Museon bingo

Helppo toteuttaa ja valmistella, ja se sai vilkkaan vastaanoton. Opiskelijat valokuvasivat 16 esineettä näyttelyssä, tulostivat fragmentit taulukon muotoon ja pyysivät osallistujia etsimään kuvien perusteella paikkoja museosta. Ne, jotka merkitsivät kuvat sarakkeen tai riviin, saivat pienen palkinnon - museon postikortin, mandariinin tai Fazer- suklaapatukan. Jotkut testiasiakkaista työskentelivät pareittain - sekä dopamiinia ongelmanratkaisun että sosiaalisen vuorovaikutuksen seurauksena. Opiskelijat tulostivat tehtävälehdet itse. Museo tarjosi vain palkinnot. 

Letter to yourself

Vierailijoita pyydettiin kirjoittamaan kirje ja pohtimaan kysymyksiä - mitä olet saavuttanut viime vuonna? mistä olet ylpeä? mitä haluat saavuttaa tulevaisuudessa? mitä tukea tarvitset tässä? Kirjeen kirjoittamisen jälkeen saattoi mennä shamaanin pimeään asuntoon ja meditoida keskittyen toiveisiinsa. Vaikuttaa siltä, että seuraavaksi vihjattiin pieneen keskusteluun, mutta en ole varma, että se sujui aina helposti, koska jotkut vierailijat pystyivät kommunikoimaan vain omalla äidinkielellään. mutta joissakin tapauksissa keskustelu sai muodon. Tarpeet - paperia, kyniä. Laurean opiskelijat tulostivat omat tehtävälomakkeensa eri kielillä Google translatea käyttäen ja vetivät työpajan. 

Oma tarina äidinkielellä

Museolta vaadittiin suuria A1-arkkeja konseptiaan varten. Ne kiinnitettiin Jääkausi-salin seinille, ja sinne osallistujat kirjoittivat tusseilla äidinkielellään, mitä halusivat. Lopulta se oli enemmänkin kuin iso vieraskirja, jossa kukaan ei ymmärrä toisten kirjoituksia. Mutta ihmiset nauttivat kirjoittamisesta ja piirtämisestä ja rakkauden tunnustamisesta Suomea kohtaan. Siellä oli myös pehmeitä näyttelyn kiviä ja säkkituoli, joilla kävijät lepäsivät mielellään. Siitä tuli eräänlainen lounge-alue. Museo tarjosi paperia ja tusseja, teippi. 

Free creativity

Ryhmä yksinkertaisesti pyysi kävijöitä piirtämään jotakin, joka ripustettiin näyttelyä varten odotushuoneen ikkunaan. Kaikkien antaman palautteen mukaan heitä pyydetään tavallisessa elämässä hyvin harvoin piirtämään, varsinkin museossa ja osallistumaan näyttelyyn. Niin yksinkertainen mutta resonoiva tapa rentoutua. Museo tarjosi paperia, kyniä ja tusseja.

Shamaani

Shamaanin rumpu ja Kalevalan runojen lausunta antoivat kävijöille mahdollisuuden kuunnella rytmikästä ja rauhoittavaa esitystä ja osallistua pienen ryhmän transsiin. Opiskelijat valmistivat itse kaiken tarvitsemansa, näyttelyssä oli sopivasti pimennetty tila, joka edusti shamaanin asumusta ja jolla oli erityinen tunnelma. 

Art history

Tässä vaiheessa myös piirsi, mutta piirustusten oli perustuttava näyttelyssä oleviin esineisiin. Museo tarjosi paperia, kyniä ja tusseja. 

Emoji

Tässä työpajassa kävijät istuivat lattialla ympyrässä ja piirsivät hymiöitä tunteistaan. Museo tarjosi paperia, huopakyniä, hedelmiä ja suklaata osallistujille. 

Huomiot työpajasta

Kaikki ehdotetut aktiviteetit saivat hyvää palautetta ja kiinnostivat kävijöitä. Selvimmin ymmärrettäviä olivat ne, jotka eivät vaatineet tehtävän ymmärtämistä, kuten escape room -pelin ja kirjeen kirjoittamisen itselleen tapauksessa. Seurauksena museon käytäntöihin otettiin käyttöön karusellipiirustus ja museobingo. Ne ovat helppoja järjestää, eivät vaadi kielitaitoa ja sopivat hyvin sekä lapsille että aikuisille. Näin ollen molempia aktiviteetteja käytettiin lasten loma-aikojen juhlissa sekä ryhmille maahanmuuttajia, jotka ovat vasta aloittaneet suomen kielen opiskelun, täydentämään heidän museovierailuaan mukavalla epämuodollisella toiminnalla. 

Tärkeä huomio on vaikutelma Varian ja Careeriaan kotoutumiskurssien opettajiin - he kaikki puhuivat hyvin lämpimästi museoaloitteesta ja totesivat, miten tärkeää on tehdä julkista työtä maahanmuuttajille, jotka eivät tunne hyvin suomen kieltä ja kulttuuria. He totesivat myös, että heidän arkipäiväisissä menetelmissään toimia oppilaiden kanssa ei ole juurikaan luovuutta, ja totesivat, että mahdollisuus luovuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen epävirallisessa ympäristössä ilahdutti heidän oppilaitaan. He panivat myös merkille lähestymistavan, jonka mukaan kävijät otetaan mukaan toimintaan eikä heitä jätetä museon kontekstin ulkopuolelle. 

Opettajat kävivät itse museossa ja oppivat, että meille on helppo ja kätevä tulla ryhmän kanssa, että ei ole välttämätöntä mennä Helsingin kansallismuseoon. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa palvelumuotoilun muodossa voi olla hyvin hedelmällistä ja luoda mahdollisuuksia tietyn museon erityissisällön kehittämiseen. 

Opiskelijat tarjoavat ulkopuolisen näkökulman, monipuolisia kokemuksia ja innovatiivisia ehdotuksia. Monikulttuuristen väestöryhmien kanssa työskentelyssä on erityisen hedelmällistä ottaa yhteyttä kansainvälisiin opiskelijoihin. Yhteistyöpotentiaali on suuri, mutta on tärkeää ottaa huomioon akateemiset aikataulut ja valita oikea aika yhteistyölle. MuKa-hankkeen tapauksessa hankkeen aloitus osui täydellisesti yhteen kurssiohjelman valmistelun kanssa. 

Muistojen matkalaukku

Vantaan kaupunginmuseo on käyttänyt Muistojen matkalaukkua aktiivisesti toiminnassaan jo usean vuoden ajan. Vanhustenkeskukset ja palvelutalot voivat tilata museolta Matkalaukkunäyttelyn oppaineen maksutta. Pienoisnäyttely sisältää esineitä ja kuvia, joiden äärellä jutellaan menneistä vuosikymmenistä ja muistellaan yhdessä.

Joulukuussa 2023 MuKa-koordinaattori vieraili Martinlaakson koulun nuorisotilan ulkomaalaisten oppilaiden vanhempien ryhmässä, jossa oli myös monikielisiä ohjaajia auttamassa ulkomaalaisia vanhempia erilaisissa kysymyksissä heidän äidinkielillään – venäjäksi, albanian kielellä, arabiaksi, somaliksi. 

Koordinaattori toi mukanaan museolaukun, joka sisältää vanhoja suomalaisen arkielämän esineitä ja Vantaaseen liittyviä esineitä. Hän näytti ja kertoi, mitä esineet ovat ja mihin niitä on käytetty. Tämän tilaisuuden tarkoituksena oli kokeilla muistojen matkalaukun potentiaalia monikulttuurisessa keskustelussa. Yhtäältä on mahdollista oppia vanhojen esineiden nimiä, toisaalta vanhoista kotiesineistä keskustelemalla on mahdollista löytää yhteisiä piirteitä eri kulttuureissa. Samalla tavalla kuin suomalaisten asiakkaiden kanssa, esineet auttavat aloittamaan keskustelun ja jakamaan yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia omasta kulttuurista. 

Tapaamiseen osallistui 8 henkilöä, ja kaikki nauttivat jakamasta, miten kahvia tai teetä juodaan heidän kotonaan, oppimasta uusia suomalaisia sanoja, kuten –"sokeritoppa", "tikkuri" – 10 oravannahkaa. Mitä enemmän tavaroita laukussa on, sitä pidempään keskustelu voi kestää. 

Museoiden kokoelmien esineiden innoittamia työpajoja 

Syksyllä 2022 Kaapelitehtaalla järjestettiin CREMA-seminaari museotyöntekijöille, jossa kansainvälisten museoiden edustajat jakoivat ideoita nykyaikaisista menetelmistä yleisön kanssa työskentelyyn. Muun muassa esiteltiin esimerkki museotyöpajasta, jossa yleisön osallistujat saattoivat tutustua museon kokoelmien esineisiin niitä jäljentämällä (Museum of Copenhagen & Finnish Museums Association 2022). Tällainen tapahtuma voisi yhdistää eri kulttuurien edustajia mielenkiintoisen toiminnan äärellä ja tarjota yleisölle hieman erilaisen tavan tutustua museoesineisiin – enemmän keskittyneen ja kokemuksellisen lähestymistavan kautta konkreettisen museoesineen jäljentämiseen. Tämä on myös tilaisuus näyttää yleisölle pieniä museoesineitä, jotka ovat yleensä piilossa yleisöltä. 

Tutustuttuaan Vantaan kaupunginmuseon kokoelmiin ja arvioituaan tällaisten työpajojen potentiaalia, päätettiin käyttää työpajoissa vanhoja kirjontoja, kotitekoisia leluja ja lautapelejä Teräsvuoren ja Håkansbölen kokoelmista. Tämä sisältö muodosti idean käsityöpajoiksi ja lautapeli-illoiksi. Päätettiin järjestää 3 käsityöpajaa, jotta ehtisi valmistaa useita kirjontoja, sekä 3–4 lautapeli-iltaa eri pelien kokeilemiseksi. 

Käsityöpajat

Käsityöpajojen toteutukseen kutsuttiin käsityönopettaja Aidi Kink, joka on itse maahanmuuttaja ja kokenut käsityöläinen. Hänen johdollaan järjestettiin kolme työpajaa, joissa keskityttiin erityisesti vohvelikirjontaan, valiten yksinkertaisia, toistettavia malleja, jotka sopivat erinomaisesti ryhmätyöskentelyyn ja tarjosivat osallistujille konkreettisen kokemuksen perinteisen käsityön parissa. Työpajat mainostettiin laajalti MuKa-verkoston ja Martta-yhdistyksen kautta, mikä houkutteli monipuolisen osallistujajoukon, kattaen eri kulttuuritaustoja ja kieliryhmiä. Osallistujien aktiivinen vuorovaikutus ja keskustelut työpajojen aikana osoittivat, että käytännöllinen työskentely museoesineiden innoittamana voi edistää yhteisöllisyyttä ja kulttuurien välistä dialogia. 

Työpajoihin hankittiin vohvelikangasta eri väreissä, neuloja, lankoja, sakset, muliinia, vanua, kanavaa, kehyksiä, huopaa. Työpajoihin oli ilmoittautuminen ja vain 12 paikkaa. Noin puolet ilmoittautuneista oli suomalaisia. Suurta kiinnostusta ilmaisivat myös venäjänkieliset, ranskan- ja arabiankieliset sekä virolaiset. Yhteensä työpajoissa osallistui 20 henkilöä. Kokoelman esineistä koottiin tietoja ja tulostettiin suomenkielisille lehdille. Työpaja pidettiin klo 17–19 odotussalissa. 

Seinän vieressä pöydällä järjestettiin pop-up-näyttely lasin alla – vohvelikankaan kirjonnat, astiakaapin kirjonnat, lautasliinat ja vanha käsityölaatikko. Tapahtuman aikana oli mahdollista tutustua museoesineihin ja oppia niiden historiasta, minkä jälkeen ryhmälle tarjottiin mahdollisuus kokeilla omien kirjontojen tekemistä ja keskustella epävirallisessa ilmapiirissä. Tällainen yksinkertainen toiminta sopii erittäin hyvin yhdistäväksi toiminnaksi, ihmiset kommunikoivat mielellään keskenään, näyttävät toisilleen mitä he ovat saaneet aikaan ja vaihtavat tekniikoita. 

Kommunikaation kieli oli selkosuomi – venäjänkieliset osallistujat saattoivat myös kommunikoida. Yksi osallistuja kirjoi kuviota, jonka hän oli valokuvannut näyttelyssä Karjalan alueella, ja muut tarkastelivat hänen työtään suurella mielenkiinnolla. Ensimmäisen työpajan jälkeen osallistujat ilmaisivat halukkuutensa jatkaa. 

Molemmat seuraavat työpajat – kirjonta ja lelujen valmistus – olivat suosittuja ja keräsivät paljon käsityöntekijöitä. Aluksi enemmistö oli yli 40-vuotiaita naisia, pääasiassa eläkeläisiä. Toisessa ja kolmannessa työpajassa osallistui nuori mies, joka kertoi olevansa työtön ja kärsivän mielenterveyden ongelmista, hänelle oli suositeltu käsityöhön liittyviä harrastuksia. Kolmannessa työpajassa, joka pidettiin talviloman aikana, osallistui myös 12–15-vuotiaita lapsia ja näkövammainen nainen. 

Käsityö onnistui yhdistämään näin erilaisen yleisön, erityisesti lelujen teema, joka valmistettiin kirkkaista värikkäistä huopaa, osui yksiin lasten loman kanssa. Museo sai kaksi positiivista virallista palautetta työpajoista ja monia eläviä kiitoksia itse työpajojen aikana. 

Peli-illat

Helmikuussa 2024 peli-illat inspiroituivat museon kokoelmien vanhoista lautapeleistä, joista suurin osa on ruotsinkielisiä, mutta joukossa on myös suomenkielisiä. Samankaltaisesti käsityöpajojen kanssa, peli-iltojen aikana odotussalissa järjestettiin näyttely kokoelmien peleistä – esillä olivat muun muassa Finans, Kalle P. -peli ja Snip-snap-korttipeli. Helmikuun lakkojen vuoksi kahdesta neljästä peli-illasta jouduttiin perumaan, mutta kaksi järjestettyä iltaa olivat erittäin onnistuneita. 

Ensimmäistä kertaa mainostettiin museon lautapeli-iltaa. Aikuisille tarjottiin Helsinki-lautapeli ja Aikamatka suomalaisen historian teemalla (Saari 2017). Lapsille oli järjestetty Kimble, muistikortit ja Match madness lautapeli (Oksala 2017). Lapsille tarjottiin myös mahdollisuus piirtää. 

Aikuisosallistujat olivat Italiasta, Venäjältä ja Suomesta. Lapset olivat Venäjältä. Aikamatka-peli soveltui erinomaisesti yhteispeliin suomalaisten ja ulkomaalaisten kesken, koska se ei vaadi pakollista historiantuntemusta – pikemminkin pelin aikana voi oppia monia mielenkiintoisia faktoja Suomesta – mutta peli edellyttää keskustelua ja sopi täydellisesti aikuisten ryhmälle, jonka osallistujat osaavat suomen jonkun verran a voivat kommunikoida suomeksi ja englanniksi ja jakaa tietämystään historiasta ja viettää aikaa tutustuen toisiinsa. 

Toinen tapaaminen järjestettiin 21.2. kansainvälisen äidinkielen päivänä. Se mainostettiin mahdollisuutena pelata bingoa ja esitellä oma äidinkieliä – saamalla bingoa osallistuja esitti runon tai laulun äidinkielellään. Bingon yksinkertaiset säännöt sopivat erinomaisesti peliin, joka yhdisti aikuiset ja 4–8-vuotiaat lapset. 

Aitouden vuoksi pelimerkkeinä käytettiin kuivia papuja (ks. bingon nimen alkuperästä kertova tarina). Pelissä oli mukana vietnamin, igbon, turkin, italian, venäjän ja kroaatin kielen puhujat. Osallistujat lukivat mielellään runoja, mutta eniten kaikki nauttivat äidinkielellään laulamisesta ja muiden kuuntelemisesta. 

Koska ryhmä koostui 9 henkilöstä, joista 3 oli lapsia, ilmapiiri oli erittäin miellyttävää ja rentoa. Bingon hetkeen tullessa osallistujat olivat ehtineet tutustua toisiinsa ja rentoutua, joten he eivät ujostelleet esiintyessään ja tukivat toistensa esityksiä. 

Joitakin italialaisia lauluja tai Euroviisujen kappaleita tunsivat myös muut osallistujat. Tällainen tapahtuma on onnistunut yhteinen ajanviete pienille kansainvälisille ryhmille, joka auttaa tuomaan esiin eri kielten kauneuden ja kulttuurivaihdon ilman monimutkaista järjestämistä ja suuria kustannuksia. 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että musiikki tarjoaa ainutlaatuisen kommunikointitavan, joka ylittää sanallisen viestinnän rajat ja voi yhdistää ihmisiä eri kulttuureista. Musiikin avulla voidaan välittää rikas tunteiden kirjo ja luoda yhteisöllisyyttä ilman sanoja, mikä tekee siitä erinomaisen välineen kansainvälisen ryhmän kommunikointiin. Musiikki ja puhe jakavat monia yhteisiä piirteitä, kuten akustisen signaalin ja moniaistisen luonteen, mutta musiikki tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman kommunikaatioon, joka täydentää perinteistä puheviestintää (Izen, Cassano-Coleman, Piazza 2023). 

Peli-illat voivat olla hyvä vaihtoehto suomea opiskeleville ulkomaalaisille, jotka etsivät kielikahviloita. Voidaan myös yrittää luoda uudelleen vanhoja lautapelejä museoiden kokoelmista, mutta sääntöjen selittäminen voi olla ulkomaalaisille vaikeaa. 

Lasten juhla hiihtolomalla 

Lapsille suunnattu juhla hiihtolomalla houkutteli osallistujia venäjänkielisistä, suomenkielisistä, ruotsinkielisistä, turkkilaisista ja afrosuomalaisista perheistä, yhteensä 20 osallistujaa. Juhlan ohjelma oli laaja ja yhdisti monikulttuuriset esiintyjät ja yleisön. Lavalla nähtiin maskotti Chiro, turkkilaisia teatteriesiintyjiä sekä venäläisiä ja afrosuomalaisia lapsia musiikkikonsertteineen. Monipuolisiin aktiviteetteihin kuuluivat nukketeatteri, tanssit maskotin kanssa, karusellipiirustus, museobingo (aikaisemmin Laurea opiskelijoiden keksimiä aktiviteetteja), näyttelyopastus ja musiikkikonsertti. 

Turkkilaiset, venäläiset ja afrosuomalaiset esiintyjät saivat esiintymisistään palkkion, mikä toisaalta antoi heille mahdollisuuden näyttää lahjakkuutensa yleisölle, mutta myös nosti heidän statustaan ja auttoi suhtautumaan tehtävään vakavammin. Jokaisen esiintyjäryhmän mukana tuli oma yleisönsä – turkkilaisille esiintyjille turkkilaiset perheet, venäläisille - venäläinen yleisö, afrosuomalaisille afrosuomalainen yleisö. Näin ollen juuri esiintyjien monikansallisuus houkutteli monikansallista yleisöä. 

Juhlan aikana oli havaittavissa, miten eri kulttuureista tuleva yleisö käyttäytyi eri tavoin. Turkkilaiset perheet tulivat katsomaan omien maanmiestensä esitystä, ja lapsille juhla oli mieleinen, mutta turkkilaisten esityksen jälkeen yksi perheistä alkoi lähteä. Kun heiltä kysyttiin, haluaisivatko he jäädä juhlan jatkoksi, perheen äiti vastasi, että hän ja lapset haluaisivat jäädä, mutta heidän täytyi lähteä perheen isän mukana. Tämä heijastaa kulttuurisia eroja sosiaalisissa vuorovaikutuksissa, joita on selitetty Geert Hofsteden tutkimuksissa individualismin ja kollektivismin näkökulmasta. Eurooppalaisissa yhteiskunnissa arvostetaan henkilökohtaista vapautta, kun taas itämaiset kulttuurit korostavat ryhmätoiminnan ja sosiaalisten suhteiden merkitystä, mikä voi rajoittaa naisten itsenäisiä toimia näissä yhteiskunnissa (Hofstede 2001). 

Tapahtuma oli esimerkki siitä, miten kaupungin monikulttuurisen väestön osallisuus museotuotannossa voi houkutella monikulttuurista yleisöä eri maista sekä havainnollistaa kulttuurieroja ja erilaisten yhteisöjen olemassaoloa maahanmuuttajien laajan käsitteen sisällä. Lapsille suunnattu toiminta on hyvin kysyttyä. Museobingo, tanssi, musiikkikonsertti ja teatteriesitys eivät vaadi lapsilta tai heidän vanhemmiltaan vakavaa suomen kielen taitoa, joten ne mahdollistavat täydellisen loman kaikille kieli- ja kulttuuritaustasta riippumatta. 

Opastukset äidinkielellä 

Anna Pushinan venäjänkieliset opastukset, helmikuu 2024. Vuonna 2022 Venäjältä muuttanut Anna Pushina, jolla on laaja kokemus ammattimaisena oppaana, pyysi päästä harjoitteluun Vantaan kaupunginmuseoon ja hänet hyväksyttiin MuKa-projektiin kehittämään yhteyksiä Vantaan venäjänkieliseen väestöön. Annan opastuksille osallistui hänen harjoittelunsa aikana noin 80 henkilöä. Opastukset järjestettiin Vmeste-klubin, Venäläisen klubin ja Lastenkulttuurikeskus Toteemin tuella. Kolme lasten ja kolme aikuisten opastusta. Lastenkulttuurikeskus Toteemin lasten opastuksella osallistui venäläisiä ja ukrainalaisia lapsia. Opastukset tekivät museosta näkyvän venäjänkieliselle yleisölle ja herättivät suurta kiinnostusta. 

Vaikka Venäläinen klubi sijaitsee museon vastapäätä, se ei ollut aiemmin tuonut ryhmiä Vantaan kaupunginmuseoon. Opastukset tarjosivat myös mahdollisuuden suoraan kommunikoida venäjänkielisen väestön kanssa, kutsua heidät muihin tapahtumiin, ja moni opastuksen osallistuja osallistui myöhemmin käsityöpajoissa, lasten juhlissa ja Hotelli- ja ravintolamuseon tapahtumassa. Mahdollisuus järjestää opastuksia tietyn kieliryhmän tarpeisiin auttoi myöhemmin houkuttelemaan tämän yleisön museon monikansallisiin aloitteisiin. 

MuKa-hanke pyrki laajentamaan monikulttuurista yleisöään tarjoamalla espanjankielisiä opastuksia Ysäri-näyttelyssä, mitkä pidettiin touko- ja kesäkuussa 2024. Hankeen koordinaattori tutustui oppaaseen, Leticia Tinajeroon, hankkeen alkuvaiheessa ja haastatteli häntä ymmärtääkseen paremmin hänen kokemuksiaan maahanmuuttajana Suomessa ja kulttuuritapahtumien mieltymyksiä. Letician kertoman perusteella, että pääkaupunkiseudulla asuu merkittävä määrä espanjankielisiä, museon henkilökunta inspiroitui aiemmin järjestettyjen venäjänkielisten opastusten menestyksestä ja päätti kokeilla samaa lähestymistapaa espanjankielisten asukkaiden kanssa. 

Vaikka opastukset olivat maksuttomia ja markkinointi kattavaa, vain viisi henkilöä osallistui kolmeen opastukseen yhteensä. On mahdollista, että opastusten ajankohdat eivät sopineet kohderyhmälle tai näyttelyn teema ei resonoinut heidän kanssaan. Tämä kokemus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten tulevaisuudessa voitaisiin paremmin kohdentaa ja ajoittaa kulttuurialoitteita monikulttuurisen yleisön tarpeisiin. 

Teemalliset tapahtumat aineettomasta kulttuuriperinnöstä

Hotelli- ja ravintolamuseokin sai rahoitusta Museovirastolta innovatiiviseen projektiin ja ehdotti Vantaan kaupunginmuseolle kehittää moninaisuuden teemaa yhteistyössä. Projektien toteutusaikataulujen erojen takia yhteistyössä voitiin järjestää vain yksi tapahtuma, mutta projektikoordinaattorit kommunikoivat usein, tapasivat tapahtumissa ja vaihtoivat ideoita ja kokemuksia. 

MuKa-hankeen aiempien tapahtumien osallistujat vierailivat Hotelli- ja ravintolamuseossa 19.3.2024, kukaan vieraista ei ollut aiemmin käynyt Hotelli- ja ravintolamuseossa. Joukossa oli kaksi italialaista, meksikolainen ja suuri venäjänkielinen ryhmä. 

Tapahtuman tuloksena tehtiin seuraavat päätelmät: ihmiset osallistuvat mielellään ilmaisiin, kiinnostaviin teemoihin keskittyviin tapahtumiin, he nauttivat oppimisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä epävirallisessa ympäristössä sekä uusien vapaa-ajanviettopaikkojen löytämisestä. Monikulttuuriset tapahtumat, jotka pidetään suomeksi ja englanniksi, ovat menestyksekkäitä. Osallistujat, jotka viihtyvät, tuovat ystäviään seuraavaan tapahtumaan. Yhden museon muodostunut yleisö osallistuu mielellään toisen museon tapahtumiin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. 

Digitaalinen tarina, miten minusta tuli vantaalainen -kurssi

Digitaalinen tarina, miten minusta tuli vantaalainen" -kurssin kehitti Työväen sivistysliiton kanssa. Kurssi tarjosi maahanmuuttajille mahdollisuuden oppia videoeditointia museon tiloissa, tukijana Opetushallitus opintoseteleillä. Kurssin tavoitteena oli kerätä maahanmuuttajien tarinoita ja tutkia heidän sopeutumistaan Vantaalle.

Työväen sivistysliitto tarjosi tarvittavat välineet ja opettajan. Opettaja Raimo Oksanen piti kolme koulutuspäivää, joilla hän opetti kuvaustekniikoita, draaman teoriaa ja käsikirjoittamista, ja päättyi osallistujien omien tarinoiden kirjoittamiseen ja videoiden editointiin. Raimo Oksanen auttoi kaikissa vaiheissa. Kurssi pidetiin suomeksi, mikä vaatii kielitasoa ainakin A3, mutta tarinat kerrottiin äidinkielellä. 

Osallistujaa värvättiin MuKa-hankkeen kautta, ja kurssista tiedotettiin laajasti Vantaan kaupunginmuseon verkkosivulla, Vantaan Asukaslehdissä ja MuKa-hankeen verkoston kautta. Ryhmä koostui kahdeksasta osallistujasta eri maista - Nigeriasta, Venäjältä, Bulgariasta, Moldovasta, Turkista ja Intiasta. Kurssille osallistui kahdeksan henkilöä eri maista, ja he käyttivät Microsoft Clipchampin ilmaisversiota videoiden tekemiseen. Osallistujien välille kehittyi hyvä suhde, ja he jaksoivat hyvin, vaikka kaikilla ei ollut aikaisempaa kokemusta draamasta tai videonmuokkauksesta.

Kurssi tuotti seitsemän erilaista tarinaa, jotka käsittelivät mm. perhe-elämää, haasteita, iloja, Vantaan luontoa ja ammatteja. Tarinat olivat optimistisia ja rikastuttivat museon kokoelmaa, lisäten syvyyttä kulttuuriperintöön. 

Kurssin tulokset

1. Kokoelman rikastuttaminen ensikäden todistusaineistolla: Museon kokoelma on rikastunut maahanmuuttajien tarinoilla, jotka esittelevät esimerkkejä heidän ponnisteluistaan ja toiveistaan Suomessa, lisäten syvyyttä ja henkilökohtaisuutta kulttuuriperintöön. 

2. Molempia osapuolia hyödyttävä prosessi: Osallistujat arvostavat mahdollisuutta jakaa omia tarinoitaan ja oppia uusia taitoja ja tietoa. Toiselta maahanmuuttajien henkilökohtaisten ja aitojen tarinoiden jakaminen edistää ymmärrystä ja empatiaa suomalaisten keskuudessa maahanmuuttajien kohtaamista haasteista ja kotoutumisponnisteluista. 

3. Äänen kuuleminen: On olennaista, että maahanmuuttajat saavat mahdollisuuden ilmaista itseään omalla äidinkielellään, lisätä tarinoihinsa visuaalista ja emotionaalista syvyyttä, ja että heidän äänensä tulee kuulluksi. 

4. Yhteisöllisyys ja näkyvyys: Kurssi luo seurantasuhteen osallistujien kanssa, mikä rohkaisee heitä palaamaan museoon. Tämä vahvistaa heidän kokemustaan tulla kuulluksi ja näkyväksi yhteisössä. 

5. Museon rooli yhteisössä: Kurssi vahvistaa käsitystä museosta aktiivisena toimijana, joka edistää kulttuurista vuoropuhelua ja yhteisöllisyyttä, ja tarjoaa osallistujille mahdollisuuden jättää jälkensä ja edustaa maahanmuuttajayhteisöä. 

6. Innovatiiviset lähestymistavat museotyössä: Kurssi käsitellee osallistuvuutta, kielten moninaisuutta ja digitaalisen tarinankerronnan käyttöä sekä yhteisön voimaannuttamista museoalalla. 

MuKa-hanke on merkittävästi edistänyt kulttuurisen monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden tasoa museoiden toiminnassa. Tämä mahdollistaa museon ei vain säilyttää houkuttelemaansa monikulttuurista yleisöä, vaan myös laajentaa sitä tarjoamalla uusia ja ajankohtaisia ohjelmia. Näyttelyihin eri kielillä sisällytettävät materiaalit ja tekstit lisäävät kulttuurisen sisällön saatavuutta ja ymmärrystä eri alkuperää oleville ihmisille. Säännöllinen päivitys ja tapahtumien mukauttaminen monikulttuurisen yleisön tarpeisiin tekevät museosta inklusiivisemman ja houkuttelevamman paikan kaikille vierailijoille. 

Yhteydenpidon avulla olemassa olevien kontaktiverkostojen kanssa museo pystyy tehokkaasti vastaamaan kävijöidensä muuttuviin tarpeisiin ja nopeasti sopeutumaan uusiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin suuntauksiin. Tämä avaa myös mahdollisuuksia yhteistyöhön yhteisten tapahtumien järjestämisessä, jotka voivat rikastuttaa sekä museon kulttuuriohjelmaa että yleistä sosiaalista ja kulttuurista kokemusta yhteisössä. Lisäksi on mahdollista syventää yhteistyötä koulutuslaitosten kanssa yhteisten koulutus- ja kulttuuritapahtumien järjestämiseksi, mikä lisää sosiaalista aktiivisuutta ja kulttuurista ymmärrystä eri yhteisöjen välillä. 

Hofstede, G. 2001. Culture’s Consequences: Comparing Values, Behaviors, Institutions, and Organizations Across Nations. Second Edition, Thousand Oaks CA: Sage Publications. 

Izen, S. C., Cassano-Coleman, R. Y., & Piazza, E. A. 2023. Music as a window into real-world communication. Frontiers in Psychology, 14. https://www.frontiersin.org/journals/psychology/articles/10.3389/fpsyg.2023.1012839/full

Museum and Well-being workshops brought new ex-pe-ri-ences to foreign language students. 28.12.2023. https://www.laurea.fi/en/current-topics/news/museum-and-well-being-workshops-brought-new-experiences-to-foreign-language-students/

Museum of Copenhagen & Finnish Museums Association. (2022). Chapter 1: Museum collections and creative making. In CREative MAking in Lifelong Learning (CREMA): Final Report (pp. 1-10). Viitattu 18.3.2024 https://www.cremaproject.eu/resources

Oksala, T. 2017. Match Madness. Lautapeliopas. Viitattu 5.3.2024 https://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/match-madness/

Qasim, S., Qasim, F., Oksanen, R., Santos, A., Ketolainen, N., & Hashi, W. (2022). Suuria unelmia: tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa: 20 uratarinaa [Great Dreams: Stories of Finns Changing the World: 20 Career Stories]. Helsinki, Finland: BoD - Books on Demand. 

Saari, M. 2017. Aikamatka: Suomi. Lautapeliopas. Viitattu 5.3.2024 https://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/aikamatka-suomi/

Örn, Tiina: Dixi myydään – Uusi omistaja on kotimainen Vantaan Sanomat. 2.7.2019. Viitattu 2.4.2024 https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/1237278